Töiden jälkeen tulee väsymys. Ei jaksa edes puhua. Hengittäminenkin tuntuu työläälle. Rakkaani yrittää pitää yllä keskustelua, on kiinnostunut sitä miten päiväni on mennyt. Hänen innokkuutensa ja toiveensa ärsyttävät minua. Syytän itseäni, tunnen itseni ilkeäksi. Nyt minä en vaan jaksa seurustella. Kaikki energiani valuu pitkin käsivarsia ja sormenpäistä ulos. Olen kuin tyhjiin päästetty ilmapallo, vetelä kuin keitetty spagetti. Minulla ei vain maanantaisin töiden jälkeen riitä energiaa kuin olemiseen. Puhuminen vaatii ponnistuksia, lenkille lähteminen on mahdoton tehtävä. Edes kamera kädessä luontoon lähteminen ei houkuta! Miksi olen ilmoittanut itseni ikonimaalauskurssille, jonka ajankohta on juuri maanantaina klo 17.30? Ajankohtahan on minulle huonoin mahdollinen. Ihan yhtä hyvin voisin ajatella tanssivani balettia vappu-aattoina Bolshoi-teatterissa. Huomenna asiat ovat jo toisin. Tiistai on kuin uusi alku. Mikä näissä maanantai päivissä imee minulta virrat?
Maanantain vähä-virtaisuus
Keski-ikäisen rouvan aktiivisen elämän metsästys 