Voi hyvä isä sentään! Olen monta päivää ihmetellyt mikä on tuo ”Black-Friday”, jolla Kokkolassakin paikalliset yritykset ovat tällä viikolla mainostaneet liikkettään. Aamu-tv:n vakituisena seuraajana, asia selvisi minulle tänään. Black-Friday on Thanksgivingin (”Kiitopäivä”) jälkeen tuleva joulumyynnin aloittava tempaus.

Miksi, oi miksi, kaikki nämä Ameriikan kotkotukset pitää tuoda Suomeen? Eihän meillä juhlita edes ”kiitospäivää”. Miksi pitää tuoda lisää tällaisia kaupallisia päiviä, jotka eivät mielestäni mitenkään kuulu omaan kulttuuriimme? Kekri, eli pyhäinpäiväkin on nykyisi Halloween, jonka varjolla saadaan myytyä kaiken maailman krääsää, ystävänpäivästä nyt puhumattakaan. Ostamisesta ja ostoskeskuksissa oleskelemisesta on tullut harrastus, tapa viettää perheen yhteistä ”laatuaikaa”.

Pelastaako ostaminen ja kuluttaminen maailmamme? Eikö itse asiassa ole toisinpäin? Mitä vähemmän kulutamme, sitä paremmin maailman luonnonvarat ja raaka-aineet säästyvät. Kertakäyttökulttuuri on vallannut jo liikaa alaa – halvalla saa paljon tavaraa. Ikäänkuin omistaminen määrittelisi sen mitä olemme.

Mä olen vanhanaikainen. Haluaisin, että olisimme suomalaisia ja vaalisimme omaa kulttuuriamme, johon ei kuulu thanksgivingit, blackFridayt, halloweenit eikä mitkään muutkaan ameriikasta rantautuneet kaupalliset juhlat. Pitääkö kaikki olla myytävissä tai ostettavissa, mitattavissa rahalla, joka on vain paperia.

Itse vietän tänään ”Älä osta mitään”-perjantaita.

Pimeä sadepäivä. Istun kutimeni kanssa yksin olohuoneessani. Pää pyörittää taas kummallisia ajatuksia. Miten me ihmiset voimme ajatella samoista asioista niin eri tavoin. Eräs Facebook kaverini oli jakanut Ylen sivuilta löytämänsä uutisen jonka otsikko oli: ”Possu pitää eristää – Uskonto haastaa suomalaiset kauppiaat ja lihamestarit”. Artikkelin teksit oli aika lailla neutraalia tekstiä siitä, kuinka islamin uskoiset pitävät porsaan lihaa likaisena. Islamin-uskoiset toivoisivat myös, että porsaan lihaa myytäisiin eri paikoissa kuin muu liha. Tekstin lopussa lihakauppias kyllä mainitsi, että kaikki eri lihat (kala, kana, naudan ja sian-liha) leikataan jä käsitellään eri veitsillä ja alustoilla.

Koko artikkeli käsitteli maailmassa tapahtuvaa muutosta, kun eri rotuiset ja uskontoiset ihmiset sekoittuvat. Suomessa se tarkoittaa myös kaupalle suuria muutoksia, jos halutaan palvella eri kansalaisuuksista tulevia asiakkaita. Suurimmissa kaupungeissa Suomessakin muslimien vaatimaa halal-lihaa ja juutalaisten kosher-lihaa on saatavilla etnisistä kaupoista. Mutta haluavatko tavalliset Prismat ja City-Marketit ottaa tällaisen vaihtoehdon tiskeilleen, oli mielestäni tuon raflaavasti otsikoidun artikkelin perimmäinen kysymys.

Lukevatko ihmiset enää uutisista muuta kuin otsikot? Jos tuosta artikkelista luit vain otsikon, sait mahdollisesti vahvistusta itsessäsi kytevälle muukalaisvihalle. Mutta jos luit koko artikkelin ajatuksella, lisäsi se ymmärrystä miten maailma muuttuu, kun maailma pienenee internetin ja nopeiden kulkuvälineiden avulla. Onko maailma mennyt siihen, että kertakäyttökulttuuri on iskenyt myös lukemiseen. Kukaanhan ei halua enää maksaa mistään mitään. Tästä ovat esimerkkinä halpavaateketjut, jotka myyvät usein lasten valmistamia vaatteita polkuhinnoilla. Mutta, että onko lukeminenkin kärsinyt jo laman ja halutaan mennä siitä mistä aita on matalin?

Pariisin terroristi-iskut puhuttavat! Ja minä onneton mietin, miten on mahdolista, että itsensä räjäyttäneen miehen vierestä on löytynyt passi. Jos mies on räjäyttänyt itsensä, eikö passikin olisi silppuna? Miten kätevää, että itsensä räjäyttänyt sattui olemaan syyrialainen. Toisen terroristin oletetaan olevan egyptiläistä alkuperää. Ei tarvitse miettiä sen enempää ketä vastaan hyökätään! Oletteko koskaan todistaneet, että sota loppuisi sotimalla, tai viha vihaamalla?

Olemmeko kaikki tulleet hulluiksi? Millaisen vallan olemmekaan antaneet tiedotusvälineille! Joskus tuntuu, että kun yhteiskunnan tietotulva lisääntyy, ja kykenemme lähes livenä seuraamaan maailman tapahtumia tietokoneelta tai televisiosta, meistä on tullut sokeita ja kuuroja totuudelle. Uskommeko todellakin pureskelematta kaiken mitä tiedotusvälineet totena meille syöttävät? Muutamia vuosia sitten minulle opetettiin jossain, että lehtiä pitää lukea sitä kirjoittavan toimituksen ideologian värittämien silmälasien läpi. Oli yleisesti tiedossa mitä poliittista suuntausta mikäkin sanomalehti edusti. Internetin maailma onkin salakavala. Siellä ei ole valmiita raameja tai suodattimia minkä mukaan mitäkin tietolähdettä pitäisi käsitellä.  Tietoa on paljon ja monelta eri kantilta. Ovatko ihmiset kadottaneet kyvyn käsitellä tietoa, tai kuunnella sisintään, todetakseen itse mikä heistä itsestään kuulostaa todelta.

Minulle totuuden tunnistaminen on aina ollut vaikea. Olen naiivi ja tahdon aina uskoa hyvään. Siksi olen vältellyt uutisten seuraamista ja internetistäkin seurailen lähinnä asioita, jotka tuottavat itselleni iloa ja hyvää mieltä. Silti näinä päivinä kun kaikki mediat syytävät ahdistusta, heti kun ne avaa, uutisia on hankala välttää. Pariisin iskujen uutisoinnissa on mielestäni monia outoja piirteitä, ja yksi niistä on juuri tuo passin löytyminen itsensä räjäyttäneen miehen vierestä.

Ihminen on laumasielu! Some on siitä hyvä esimerkki. Kun joku keksii jonkun idean, kaikkien pitää seurata. Tokikin ymmärrän, että otetaan kantaa asioihin, mutta rajansa kaikella. Otan esimerkin. Kun seksuaalitasarvoinen avioliitto oli tapetilla, kaikki kynnelle kykenevät vaihtoivat profiilikuvansa selaiseen jossa oli sateenkaari. Tämän päivän uusin villitys on Pariisin terroristi-iskut. Facebookin profiilikuvat ovat muuttuneet ranskanlipun väreihin. Paariisin iskut olivat kammottava tapahtuma! Ymmärrän ihmisten järkytyksen ja halun näyttää osaanottonsa Ranskan kansalle. Miksi minua ärsyttää, että  niin usea osoittaa sen lähes samalla tavalla: vaihtamalla somen profiilikuvansa sellaiseen, jossa on ranskan lippu, tai Eiffel-tornin kuvalla, jossa alla lukee lontoon murteella ”Pray for Paris”? Ihan tyhmä kysymys ja asiatonkin, mutta miksi Pariisin puolesta pitää vielä rukoilla? Tapahtumahan oli ja meni jo. Eikö olisi fiksumpaa sanoa ”Pray for Peace”? Pikkusieluista pohdintaa, myönnän, sillä ymmärrän, että ihmiset haluavat osoittaa välittävänsä! Somessa olisi hyvä käyttäytyä niinkuin muutkin. Siellä on jos jonkinlaista listaa siitä, millainen profiili ärsyttää. Ei kannata tehdä sitä ja ei kannata sanoa tätä! Kaikista parasta olisi, jos olisit hajuton ja mauton, tykkäisit vain kiltisti kaikesta ja käyttäydyt juuri niinkuin muutkin. Onko se tämä joka minua näissä massaliikehdinnöissä ärsyttää? Yksinäinen susi on yksinäinen susi, myös somessa.

Pariisin iskut olivat järkyttävä tapahtuma. Aamulla se oli ensimmäinen uutinen, joka työntyi jokaisesta mediasta. ”Mikähän iskujen takana todellisuudessa mahtaa olla”, oli ensimmäinen kysymys joka mieleeni tuli. Minun on vaikea niellä, että takana olisi pelkkä islamistien terrori-isku Syyrian vuoksi. Tällä iskullahan saadaan sota vain jatkumaan. Ja sitähän sitten saa miettiä enemmänkin ketä sodan jatkuminen hyödyttää.