Istuin jäätelöni (Ben&Jerry’s) kanssa Kampin kauppakeskuksen pääovea vastapäätä. Hitaasti lusikoin herkullista kirsikkajäätelöä suuhuni, seuraten samalla ohikulkijoita. Viereiseen pöytään tuli istumaan kaksi noin 13-14 vuotiasta poikaa. Välittömästi istahdettuaan molmemmat pojat kaivoivat puhelimensa esiin. Päät lähekkäin he supisivat toisilleen. Ensimmäinen ajatuksen oli: ”Voi noita nuoria puhelimineen!” Pojat sipisivät innokkasti räpeltäen samalla kännyköitään. Kykenin aistimaan hiedän jännityksensä ja innokkuuden. Pari minuuttia poikia seurattuani, poikien luokse tuli kaksi noin samanikäistä tyttöä. Puhelimet sujahtivat salamannopeudella taskuihin ja pojat nousivat ylös tervehtiäkseen tulijoita. Tunsin kyynelten olevan nousemassa silmiini. Kun nuoret poistuivat paikalta, minä kaivelin paperinenäliinaani ja pyyhin silmäkumiani.
Nuorten viattomuus ja aitous kosketti minua syvästi. Viisi minuuttia nuorten poistumisen jälkeen sain kyynelten virran asettumaan, ja kykenin analysoimaan omaa tunnekuohuani. Olen elänyt varsin erilaisen elämän. Minulta on jäänyt nuo nuoruuden seurustelut kokonaan kokematta. Olen ollut erilainen lapsi ja nuori, sekä myös aikuinen. Koko elämääni on sävyttänyt lihavuus. Olin aina ja olen edelleen ulkopuolinen ja erilainen. En kuulunut, enkä kuulu, joukkoon. Sisimmässäni tiedän, että kaikki on yhtä ja olen kokenut tuonkin jossain toisessa elämässä tai ulottuvuudessa. Kyyneleeni Kampissa johtuivat osattomuuden kokemuksesta. Olen tässä elämässäni jäänyt osattomaksi nuoruuden viattomasta ensimmäisestä seurustelukokemuksesta. Tokikin olen seurustellut ja ollut naimisissa, useammankin kerran. Mutta 13-14 vuotiaan kaikennielevä ja herkkä ihastuminen seurusteluineen minulta on jäänyt kokematta. Olisin halunnut tietää miltä tuntuu olla päättömästi ihastunut toiseen. Olisin halunnut tuntea sen kihelmöivän jännityksen ”tuleeko hän vai ei”, ”tykkäköhän hän vai ei”. Olisin halunnut kokea olevani odotettu ja pidetty. Olisin halunnut kokea senkin, miltä tuntuu liikkua suurella porukalla, laumassa, niin kuin nuorilla on tapana; sekin minulta jäi väliin.
Näin samat nuoret seuraavanakin päivänä. Lämpö läikähti sisälläni katsellessani onnellisena hymyileviä nuorten kasvoja. Voi kun me kaikki voisimme olla yhtä onnellisia, kuin nuo teini-ikäiset Kampin kauppakeskuksessa tuona marraskuun alun viikonloppuna!
Keski-ikäisen rouvan aktiivisen elämän metsästys 