Pimeä sadepäivä. Istun kutimeni kanssa yksin olohuoneessani. Pää pyörittää taas kummallisia ajatuksia. Miten me ihmiset voimme ajatella samoista asioista niin eri tavoin. Eräs Facebook kaverini oli jakanut Ylen sivuilta löytämänsä uutisen jonka otsikko oli: ”Possu pitää eristää – Uskonto haastaa suomalaiset kauppiaat ja lihamestarit”. Artikkelin teksit oli aika lailla neutraalia tekstiä siitä, kuinka islamin uskoiset pitävät porsaan lihaa likaisena. Islamin-uskoiset toivoisivat myös, että porsaan lihaa myytäisiin eri paikoissa kuin muu liha. Tekstin lopussa lihakauppias kyllä mainitsi, että kaikki eri lihat (kala, kana, naudan ja sian-liha) leikataan jä käsitellään eri veitsillä ja alustoilla.

Koko artikkeli käsitteli maailmassa tapahtuvaa muutosta, kun eri rotuiset ja uskontoiset ihmiset sekoittuvat. Suomessa se tarkoittaa myös kaupalle suuria muutoksia, jos halutaan palvella eri kansalaisuuksista tulevia asiakkaita. Suurimmissa kaupungeissa Suomessakin muslimien vaatimaa halal-lihaa ja juutalaisten kosher-lihaa on saatavilla etnisistä kaupoista. Mutta haluavatko tavalliset Prismat ja City-Marketit ottaa tällaisen vaihtoehdon tiskeilleen, oli mielestäni tuon raflaavasti otsikoidun artikkelin perimmäinen kysymys.

Lukevatko ihmiset enää uutisista muuta kuin otsikot? Jos tuosta artikkelista luit vain otsikon, sait mahdollisesti vahvistusta itsessäsi kytevälle muukalaisvihalle. Mutta jos luit koko artikkelin ajatuksella, lisäsi se ymmärrystä miten maailma muuttuu, kun maailma pienenee internetin ja nopeiden kulkuvälineiden avulla. Onko maailma mennyt siihen, että kertakäyttökulttuuri on iskenyt myös lukemiseen. Kukaanhan ei halua enää maksaa mistään mitään. Tästä ovat esimerkkinä halpavaateketjut, jotka myyvät usein lasten valmistamia vaatteita polkuhinnoilla. Mutta, että onko lukeminenkin kärsinyt jo laman ja halutaan mennä siitä mistä aita on matalin?