Ärsyynnyn taas kaikesta. Muut ihmiset tuntuvat valtavan pikkusieluisilta ja suvaitsemattomilta. Etsin vikaa itsestäni. Olenko itse liian tuomitseva? Olenko minä suvaitsematon? Tiedän olevani kärkäs kommentoimaan ja suorapuheisuudessani ärsyttävä, etenkin silloin kun osun oikeaan. Miten sovitan mielessäni olevan kuvan itsestäni kohdalleen. Tiedän olevani kiltti ja ajattelevani pohjimmiltaan koko ihmiskunnan hyvää. Olen myös kommentoinneissani usein ajattelematon ja rohkeakin, tiedän, että se muista on joskus jopa julmaa. Saan vihat niskoilleni, vaikka tarkoitin sanoillani pelkkää hyvää!
Olen suora ihminen ja haluan että itselleni puhutaan suoraa, eikä vertauskuvien kautta tai kauttarantain asiaa kaarrellen. Ilmaisen myös asiani hyvin suoraa, usein jopa töksäyttäen. Saatan hieman möksähtää, jos itselleni tärkeästä asiasta sanotaan minulle kritiikkiä päin kasvoja. Mietittyäni ja tutkittuani asian kaikki eri näkökulmat ja todistusaineiston myönnän virheeni, jos huomaan että mielipiteeni on ollut erheellinen. Minulle ei ole kynnyskysymys myöntää virhettä. Pakkohan se on myöntää, vaikka ei se aina niin kivaa olisikaan. Avoimeen mieleen kuuluu kyky punnita asioita monelta eri kantilta ja muuttaa käsitystään asioista, kun saa lisää tietoa. Tämän vuoksi minun on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka inttävät vaikka mustan punaiseksi, eivätkä edes suostu näkemään vastapuolen argumentteja. Eniten minua kuitenkin ärsyttävät ihmiset, jotka väittävät kirkkain silmin punaista valkoiseksi, edes ottamatta selvää onko asia näin.Ja kun heille yrittää esittää vastakkaisia argumentteja tai kylmiä faktoja, he turvautuvat kirosanoihin ja nimittelyyn, koska eivät muuhun kykene. Tämä ihmistyyppi on yleensä sitä suurisuisinta lajia.
Tänään minua ärsyttää kaikki. Tunnen sohaisseeni liian monta murahaispesää kerralla. Pakolaisasia herättää todella voimakkaita tunteita.
Keski-ikäisen rouvan aktiivisen elämän metsästys 