Arkipäivän realismia

Leikkaus

Kävelin diatsepamin ottamisen jälkeen itse leikkaussaliin. Esilääke ei tuntunut vaikuttavan minuun lainkaan. Pelotti, hirvitti ja siltikin tiesin, että kaikki menisi paremmin kuin hyvin. Salin henkilökunta kehoitti minua siirtymään makaamaan leikkauspöydälle. Kun ulkomaalaiselta kuulostavaa anestesialääkäri tuli kyselemään tarvitsemiaan tietoja, tunsin kyynelten kihoavan silmiini. ”Tämäkö on viimeinen asia jonka näen?”Joku sanoi kiinnittävänsä antureita otsalleni, niiden avulla kuulemma mitattaisiin tajuntani tasoa nukutuksen aikana. ”Pitäkää minusta hyvä huolta”, olivat viimeiset sanani, ennen armahtavaa unta.

Olin illalla nukkumaan mennessä pillahtanut itkuun. Kova kuoreni mureni hetkeksi. Halusin, että tuo ihminen jonka kanssa olen saanut viettää 3 onnellista vuotta, tietää todella kuinka tunnen, jos en tulisikaan leikkauksestani takaisin vaan jäisin sille tielle. Myös molemmalle lapselleni laitoin illalla viestiä ihan samasta syystä. Ihmisen mieli toimii niin oudolla tavalla. Onnellisena ja terveenä harvoin muistaa sanoa läheisilleen asioita, jotka ovat todella tärkeitä ja merkityksellisiä, tai tehdä tekoja jotka osoittaisivat että toinen on rakas. Jos en tästä kokemuksesta muuta oppinut niin ainakin sen. Elämässä ei ole kyse siitä, mitä teen itselleni, vaan kuinka paljon annan itsestäni muille!

Heräsin heräämössä neljä tuntia myöhemmin. Ensimmäinen ajatukseni oli, etten ollutkaan saanut nousta kattoon katsomaan leikkaustani. Olin toivonut, että sieluni irtautuisi ruumistani ja näkisin leikkauksen kuin lintuna katosta. No, en nähnyt! Ensimmäiseen vuorokauteen en tuntenut juuri mitään, siitä piti kipupumppu ja Oxnest hyvää huolta. Noin 20 senttisen leikkaushaavani näin ensimmäisen kerran seuraavana päivänä, kun sain kävellä jo suihkuun. Haava, pituudestaan huolimatta, oli siisti, eikä ollut erittänyt tai vuotanutkaan juuri lainkaan.

Sunnuntaina ennen kotiin pääsyä, lääkärin näkemistä odotellessani, itketti taas hieman. Tuntui kuten usein sanotaan kuolevasta tuntuvan: koko elämäni kulki pikakelauksella silmieni ohi. Kaikki siitä ei ollut kunista katseltaavaa! Tämä leikkaus muutti pientä maailmaani monellakin eri tavalla. Se herätti huomaamaan mikä oikeasti on tärkeää!

 

 

 

Jätä kommentti