Hän sutaisi hiuksensa pois silmiltä ja tuijotti hiljaisuuteen. Mahtoiko luulla näkevänsä paremmin ilman näköestettä. Hän istui hyvin valaistussa huoneessaan televisiosta kaikuva puhe taustamusiikkinaan. Hän näki vaivaa puskeakseen ajatuksiaan tiettyyn suuntaan. Mutta kuten ruoholla, kukkasilla ja linnuilla ajatuksilla on ihan oma elämänsä; ne tottelevat huonosti käskyjä. Hän oli kuullut kerrottavan, että ajatuksiaan voisi kontrolloida ja että elämästään voisi visualisoimalla, eli siis ajattelemalla, tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaisi. Miksi hän ei kyennyt kontroloimaan ajatuksiaan? Mietittyään asiaa pitkään hän oli tullut siihen tulokseen, että koko ajatus-hömpötys oli huuhaa-ihmisten luomaa puppua. Kohtalo oli tehnyt hänestä uhrin. Kukaan ei ollut auttanut, vaikka hän oli apua pyytänyt.
Ajatukset pyörivät jatkuvasti noissa lähes päivittäisissä tapahtumissa 30 vuotta sitten. Vaikka mistä ajatuksesta aloittaisi, muutaman minuutin kuluttua hän huomasi jälleen pohtivansa noita draamaattisia vuosia 1990-luvulla. Hän tunsi edelleen sanojen sivallukset kuin ruoskan iskut kehollaan. Moni auttaja oli keskustellut hänen kanssaan noista vuosista. Hän oli keskustellut tapahtuneesta kaikkien kanssa, jotka vähänkin olivat halunneet kuunnella. Minkä hän sille voi, että tämä oli hänelle tapahtunut. Nuo tapahtumat olivat muuttaneet täysin hänen elämänsä suunnan. Hän oli ollut vuosikaudet silmittömän, järjettömän koulukiusaamisen uhri. Muut eivät koskaan voisi ymmärtää kärsimystä, jota hän kantaa.
Hän tuijotti eteensä kyynelten valuessa pitkin poskia. Maailma on epäreilu! Miksi hänen piti joutua kokemaan tällaista? Sielun arvet eivät paranisi koskaan, ne olivat kuin avohaava joka vuotaa jatkuvasti, kuin haiseva paise hänen aurassaan. Koulukiusaaminen oli vienyt häneltä mahdolisuuden kunnolliseen elämään. Peruskoulun jälkeen hän ei ollut hakeutunut jatkokoulutukseen, kiusaamisen jatkumisen pelossa. Oli helpompaa luovuttaa, kuin ajatella jatkavansa tuossa samassa oravanpyörässä kaikkien noiden vuosien jälkeen.
Pimein silmin hän tuijotti television ruutua näkemättä kuitenkaan mitään. Kyyneleet vierivät pitkin hänen turvonneita poskiaan. Hän otti kulauksen edessään olevasta lasista, irvisti ja tuumasi ”Mahtavat nyt olla tyytyväisiä! Ne sai mitä ne halus!”
Keski-ikäisen rouvan aktiivisen elämän metsästys 