Päivä: 4.1.2016

Rauha
Ääretön, äänetön rauha!
Sanat, jotka jäivät soimaan sieluuni ja sydämeeni koko illaksi.
Nuo sanat tarrasivat helmaani eräänä päivänä salilla,
ne jäivät korvamadoksi soimaan tajuntaani,
mieleni väriseville tärykalvoille.
Rentoutuneessa tilassa,
kovalla lattialla,
ohuen joogamaton päällä,
kyyneleet herahtivat silmiini.
Miten kaunista!
Nuo sanat koskettivat suoraa
jo kauan unohduksissa ollutta herkkää kohtaa sydämessäni.
Ääretön, äänetön rauha.
Sydämen ja mielen luonnollinen tila.
Ilo ja rauha, joita tavoitellaan,
etsitään maailman ääristä, uskonnoista, -ismeistä.
Sen löytämiseksi maksetaan kursseista, kuunnellaan guruja,
meditoidaan, ajellaan hiukset ja eletään askeettisesti.
Kaikki on kuitenkin juuri tässä, juuri nyt,
ikuisesti ja alati läsnä, kun vain sen haluaa tavoittaa,
kun malttaa pysähtyä kuuntelemaan, rentoutua ottamaan sen vastaan.
Hellittää kiireestä, tarpeesta hallita kaikkea,
luopua kontrollista.
Ääretön, äänetön rauha.
Sydämessä ja mielessä.
Tyyneys, lempeys, rauha, kiireettömyys on sisälläni.
Minulla on vain tämä hetki.
Ei ole muuta ajanmäärettä kuin preesens.
Eilinen meni, se ei palaa.
Huominen ei ole vielä.
Elän nyt, tässä,
juuri tätä ainutkertaista hetkeä,
jossa on tämä autuaallinen
ääretön, äänetön rauha!