Helmi-pöllö

Kun olin pieni, setäni Arvo kertoi minulle huimaavia tarinoita. Useissa tarinoissa päähenkilöinä oli Mäkelän Nalle tai joku muu naapuruston koira. Hän kertoi lukemattomia tarinoita ympäröivästä luonnosta ja sen eläimistä. Yksi kiehtovimpia tarinoita, jonka muistan, on tarina viereisessä metsässä asuvasta helmipöllöstä nimeltään Helmi. Kuuntelin tarinaa herpaantumatta. Olisin halunnut, että tarinaan olisi ollut useampi lisäosa, mutta jostain syystä Arvo ei tarinasta itse innostunut.
Pienenä tyttönä kuvittelin Helmi-pöllön männyn oksalle. Kuvitelmissani pöllön rinnassa oli vieri vieressä helmiä. Näin mielessäni helmipöllön kirjaimellisesti pöllönä, jolla on iloisen värinen helmikoristelu. Pieni helmirintainen pöllö istui mielikuvissani majesteetillisena oksan haarassa ja tarkkaili ympäristöään tyynen rauhallisena. Näkymä oli minusta houkutteleva, ja siksi olisin halunnut setäni kertovan siitä minulle enemmän.
Teimme Arvon kanssa myös matkan metsään nähdäksemme pöllöjä. Näin jälkikäteen ajatellen, reissu tehtiin ilmeisesti ihan pelkästään minun ulkoiluttamiseksi. Olin sisällä viihtyvä lapsi, jonka mielipuuhaa oli lukeminen ja piirtäminen. Eiväthän pöllöt yöeläiminä juurikaan päivällä liiku. Innokkaasti kuitenkin katselin puidenlatvoja helmikoristeisen pöllön nähdäkseni. Helmipöllöä en tuolla reissulla nähnyt, mutta Arvon sanojen mukaan olimme olleet lähellä, koska ääniä olimme kuulleet. Pöllö oli hänen sanojensa mukaan katsellut meitä piilosta.
Tuosta ajasta on vierähtänyt yli 40 vuotta. Pöllöt ovat jälleen alkaneet ”huutelemaan” minulle tosin hieman abstraktimmalla tavalla. Jokin noissa metsän öisin lentävissä linnun pallukoissa on alkanut viehättää. Satujen mukaan ne ovat metsän viisaita mutta hajamielisiä tietäjiä. Perimätiedon mukaan pöllöt näkevät tulevaan ja menneeseen. Tuo uskomus tullenee siitä, että niiden pää kääntyy lähes 280 astetta. Joidenkin uskomusten mukaan pöllöt olisivat paholaisen lintuja. Mutta siihen minä en usko. Minusta pöllöt ovat viisaita ja totisia sulkapeitteisiä paksukaisia. Paksukaiset ovat aina, ilman mitään pikkeuksia, hyvänlaatuisia ja kilttejä..
Minusta pöllöt ovat hyväntahtoisia näkijöitä. Ne ovat viisaita ja rauhallisia eläimiä. Helmipöllöä en ole nähnyt vieläkään luonnossa vain eläinpuistoissa vangittuina. Jokohan meidän olisi aika tavata?