Päivä: 21.1.2016

Kuinka tarkkaan olet tutkinut paristoa? Siinä on –napa ja +napa. Jos laitat pariston väärin päin laitteeseen, se ei toimi. Aamusivuja kirjoittaessani huomasin kirjottavani, että on olemassa negatiivisia ihmisiä ja positiivisia ihmisiä. Vilkas mielikuvitukseni yhdisti ihmiset heti pattereihin, mikä johtui varmaan siitä, että olin edellisenä päivänä etsinyt paristoa tietokoneeni hiireen.
Olet varmaan huomannut, että joidenkin ihmisten seurassa tuntuu kuin olisit voimaantunut, että ”paristosi olisivat kuin uudelleen ladatut”. Toiset ihmiset tuntuvat lähtiessään vievän mukanaan kaiken virran akuistasi. On ihmisiä, jotka pelkällä läsnäolollaan saavat maailman näyttämään kirkkaammalta. Nuo henkilöt puhuvat lähes poikkeuksesta hyvää muista ja näkevät mustassa pilvessäkin kultareunuksen. Heillä on kaiken kaikkiaan positiivinen ote elämästään. He ovat näitä paristojen +napoja. On myös heitä, jotka syyttävät vastoinkäymisistään ulkopuolisia syitä, näkevät ympärillään vain ikäviä asioita ja onnettomuuksia. Nämä henkilöt ovat negatiivisia pattereiden –napoja.
Jotkut sanovat, että ihmiset syntyvät positiivisiksi tai negatiivisiksi. Itse en tuohon usko. Olen varma, että asenteen voi valita. Minä olin nuorempana positiivinen, aina iloinen ihminen. Hymy nousi herkästi huulilleni ja nauroin paljon. Viimeisimmässä työpaikassani sain parilta työkaveriltani kuulla, että olen negatiivinen ihminen. Jouduin pysähtymään asian kanssa. Mitä minulle on tapahtunut? Olen oivaltanut asian vasta jälkeenpäin. Oman negatiivisuuteeni oli luonut pitkään jatkunut tyytymättömyys omiin elämänvalintoihini. Olin väsynyt, vihainen sekä turhautunut. Asiat eivät edenneet, kuten olisin halunnut ja sairastin jatkuvasti. Olin väärässä työssä, väärien ihmisten ympäröimänä ja harrastin vääriä asioita. Väsytin itseni omien voimieni äärirajoille. Olin omilla valinnoillani tehnyt elämäni liian ahtaaksi itselleni. Elämästäni oli hävinnyt ilo. Ilo on pohjana positiivisuudelle. Jos et kykene tuntemaan elämässäsi iloa, et voi olla positiivinen.
Oivalsin, ja se olikin tuskallinen oivallus, että minusta on tullut negatiivinen ja kärttyinen vanha ämmä. Tiesin, että myrkytän itseni ja siinä sivussa koko työyhteisöni, jos en tee asialle jotain. En vain tiennyt mitä tekisin. Yritin monta kertaa aamulla sanoa itselleni, että tänään en sorru negatiivisuuteen – puhun ääneen vain positiivisia asioita, mutta päätökseni ei koskaan pitänyt. Itseni kohdalla sairastamiseni auttoi löytämään polun pois ahdingosta. Sanoin itseni irti, koska tunsin jatkuvan sairastamiseni kiristävän työpaikkani ilmapiiriä. Osaston ainoa sairaanhoitaja ei voi olla niin paljoa poissa työmaalta kuin minä olen.
En voi sanoa, että olisin muuttunut takaisin positiiviseksi heti irtisanouduttuani. Olin pitkään liian huonossa kunnossa, jaksaakseni edes tehdä asialle mitään. Mutta nyt kun aikaa on kulunut lähes vuosi, huomaan, että ilo ja positiivisuus ovat huomaamattani palanneet. Olen alkanut tehdä asioita joista pidän, asioita jotka tuovat itselleni iloa. Enää en ”maalaile piruja seinille” ja huomaan puhuvani ihmisistä positiiviseen sävyyn. Tokikin edelleen huomaan epäkohtia ja haluan muuttaa maailmaa paremmaksi, otan kriittisesti kantaa asioihin ja kyseenalaistan asioita. Erityisesti pidän provosoinnista, jonka itse näen ihmisten haastamiseksi ajattelemaan asioita syvemmin. Sisäinen tunteeni ei kuitenkaan enää ole ahdistus ja turhautuminen vaan ilo ja toivo paremmasta.
En edelleenkään osaa puolustautua sellaisia ihmisiä vastaan, jotka ovat negatiivisia. Lähes koko sairaanhoitajan urani ajan olen tehnyt töitä yhteiskunnan väliinputoajien kanssa. Heillä on ollut mielenterveys- ja/tai päihdeongelmia. Luulisi, että pitkän urani aikana olisin oppinut suojautumaan negatiivisuudelta. Töistä palattuani tunsin olevani kuin uitettu koira, tunsin itseni pohjattoman väsyneeksi ja tyhjäksi. Vieläkin huomaan vietettyäni aikaa negatiivisen ihmisen kanssa olevani väsynyt jälkeenpäin. Tuntuu, että hän olisi imenyt paristoistani kaiken virran. Haluan oppia kuinka suojaudutaan negatiivisuudelta!