Päivä jolloin aurinko ei noussut ollenkaan. Paksu harmaa pilvikerros peitti koko sinisen taivaan, luoden maahan pitkän harmaan varjon. Koko päivän hän oli istunut sohvalla tuijottaen valkoiseksi maalattua seinää. Tai siltä se tuntui. Tämä oli jälleen päivä, joka hautautuu muistikuvattomana hänen muistojensa arkistoon muiden sinne jo talletettujen mitäänsanomattomien päivien joukkoon. Suurin osa päivistä venyi ja tuntui pitkältä kuin juusto mikrossa kuumennetun leivän päällä.
Hän oli laittanut linnuille ruokaa olohuoneen ikkunan lähelle. Sohvalta oli hyvä näköyhteys ruokintapaikalle. Linnut olivat hänen tv:nsä ja digi-boksinsa, joka oli rikkoutunut eikä hän rahanpuutteessa ollut saanut ostettua uutta tilalle. Tv olisi kyllä toiminut, vaikka se olikin jo vanha. Hän tiesi, ettei juuri kenelläkään ollut enää tällaisia vanhoja ja isoja tv-laitteita, jotka olivat yhtä paksuja kuin korkeitakin. Ei hän televisio-ohjelmista välittänyt. Linnut olivat paljon hauskempia katseltavia. Hän seurasi tinttejä ja keltasirkkuja kuin naapurin mies uutta norjalaista jännityssarjaa.
Hän ei tiennyt, kauanko hän oli sohvalla istunut. Aika ei ollut enää aikoihin merkinnyt hänelle mitään. Se oli merkittävä määre vain heille, joiden piti aamulla lähteä jonnekin. Se oli tärkeä vain niille, joita odotettiin jossain. Hänellä ei ollut paikkaa mihin lähteä aamulla, eikä kukaan odottanut häntä. Hänellä ei ollut kuin ruokintapaikan linnut ja hän oli varma, että nekin pärjäisivät ilman häntä. Ei hän ollut katkera, ei myöskään surullinen. Hänen elämänsä nyt vain oli mennyt näin. Hän oli sairastunut ja joutunut jäämään pois työstään nuorena. Hän ymmärsi, etteivät ihmiset jaksaneet seurustella hänen kanssaan. Hänen arkensa oli tylsää, siitä ei riittänyt keskusteltavaa. Hän oli sopeutunut yksin elämiseen. Hänen eläkkeensä oli niin pieni, ettei siitä riittänyt matkustelemiseen eikä ravintoloissa syömiseen. Hän oli sopeutunut siihenkin, vaikka yksinäisyys välillä kutittelikin höyhenen lailla hänen sisuksissaan. Olihan hänellä nämä linnut ja kirjastokin oli kävelymatkan päässä. Vaikka rahaa ei ollut, kirjojen avulla hän kykeni matkustamaan aina uusiin maailmoihin. Kirjat olivat korvanneet ystävän, jota hänellä todellisessa elämässä ei ollut.
Tänä harmaana perjantaina hän istui olohuoneessaan ja seurasi kuinka varpuset hyppelivät lintulaudan alla etsien lumen sekaan pudonneita siemeniä. Hän otti kirjan sohvapöydältä käteensä, laskeutui selälleen ruskealle nahkasohvalle ja aukaisi kirjan.
Keski-ikäisen rouvan aktiivisen elämän metsästys 