torstai
se merkitsee minulle
että viikko on lopuillaan
murehdin tulevaa viikkoa
en halua töihin
en kuulu sinne
se tukahduttaa minut
tappaa luovuuden sisältäni
työmaalla puristun kasaan
menetän parhaat ominaisuuteni
olen kuin tyhjiin puristettu ilmapatja
neulalla täyteen reikiä pistetty pumpattava barbara
työryhmässä en osaa olla oma itseni
kukaan ei pakota minua olemaan minkäänlainen
mutta seurassa minusta kuoriutuu esiin
täydellinen idiootti
en saa enää kosketusta itseeni
yritän kuumeisesti miettiä
mitä minulta odotetaan
ja yritän toteuttaa noita skitsofreenisia odotuksia
jotka todennäköisesti ovat totta
vain omissa ajatuksissani
torstai aamupäivä
vapaata on vielä yli 3 vuorokautta
maanantai ahdistaa
en halua mennä töihin
haluan jäädä kotiin
kirjoittaa ja lukea
haluan toteuttaa luovuuttani
maanantai lähenee vääjäämättä
minuutti minuutilta
tiedän sunnuntaista muodostuvan kärsimysten tie
henkilökohtainen via dolorosa
sunnuntaina ahdistus ylittää kipurajan
aamusta asti elän uuden aamun odotuksessa
ja käyn läpi kaikki helvetin tuskat
olen valmis täysin uuteen
tämä tie on taivallettu loppuun
ei kannata käydä samaa koulua uudelleen
olen saanut tältä koululta mitä tarvitsen
on aika siirtyä eteenpäin
aika etsiä uusi polku tallatavaksi
