Ihmisen pahuus

Olin viime viikon aviomieheni kanssa lomalla Budapestissa. Ensi riemun haihduttua, siirtyivät mietteeni tuttuun tapaan vakavammille mutta tavanomaista synkemmille jengoille. Jo maanantain vierailu Luolakirkossa pisti miettimään ihmisen julmuutta. Luola Gellertin kukkulassa on ollut keskiajalta lähtien, mutta kirkoksi tuo Iván-munkin kaivama luolasto muutettiin vasta 1926. Kommunismin otettua vallan, luola muurattiin umpeen 1950-luvulla. Kommunistithan pitävät uskontoa ihmisen mielen hapattajana. Luola oli vaikuttava. Se on upea taidonnäyte ja todiste siitä, mihin ihminen pystyy, kun uskoo johonkin tarpeeksi. Vaikka Luolakirkko edusti minulle ihmisen kykyä konkreettisesti tarvittaessa mennä läpi harmaan kiven, jäi päähäni kytemän ajatuksia ihmisen ilkeydestä ja julmuudesta. Tiistaina vierailimme synagogassa. Tuo vierailu nosti ajatukset taas pinnalle. Synagogaan oli kaikkiin muihin Budapestin nähtävyyksiin verrattuna huikean suuri pääsymaksu, mutta me maksoimme sen kuitenkin kiltisti. Synagogassa sinänsä ei juuri mitään erikoista ollut. Kaikki maailman kirkot ovat suunnilleen samanlaisia, eroavaisuudet tulevat vain rakennussuuntausten ja aikakausien mukaan. Ei uskonto rakennuksiin niin suurta eroa tuo. Ihmisethän ne kirkot rakantavat. Kirkon vieressä oleva Memorial Park vei meiltä kaiken huomion. Synagoga oli toisen maailmansodan aikaisen Budapestin juutalaisghetton reunamilla. Sodan loppu vaiheessa sadat juutalaiset olivat hakeneet turvaa synagogan puutarhasta ja tulleet sitten tapetuiksi sinne. Ruumiit oli haudattu synagogan puutarhaan. Hautauspaikka oli juutalaiseen tyyliin hyvin koruton. Muistoksi oli tuotu pelkkiä kiviä. Puutarhan perällä oli mustia kivitauluja, joihin oli kaiverrettu puutarhaan haudattujen sodan uhrien nimet. Taulujen alle saattoi sytyttää halutessaan kynttilän. Kivitaulujen edessä oli muistomerkki holokaustin uhreille. Memorial Parkin perällä oli lisää muistomerkkejä kuolleille. Oli vielä erikseen pitkä katettu seinä, jossa oli laattoja natsivainojen uhreille. Isolla aukiolla oli myös iso taideteos. Tuo teos oli kuin itkupaju. Sen lehtiin saattoi ostaa ”muistolehden” kuolleelle omaiselle. Taideteoksen jalusta oli täynnä pieniä kiviä, kuten toisenkin aukiolla olevan vainajien muistolle lyijylasista tehdyn taideteoksen edessä.
Ihmisen julmuuden ja pahuuden pohtiminen nousi kliimaksiin keskiviikkona, kun vierailimme Terrorin Talossa. Terrorin talo on Budapestin keskustassa Andrassy Utcalla oleva ihan tavallisen näköinen kivitalo. Tuosta vaaleansinisestä kivitalosta Unkaria ovat julmalla ja ankaralla kädellä johtaneet ensin natsit ja sitten kommunistit. Terrorin talon tuloaula on järkyttävä. Kolme kerrosta korkean aulatilan yksi seinä on tapetoitu talossa tapettujen tai kidutettujen ihmisten mustavalkoisilla kuvilla. Kuvia on paljon! Näyttelytilan alussa tunnelma on kammottava. Musiikki on ahdistavaa ja kolmella tv-ruudulla kahden puolen seinää pyörii videoita natsien vallasta unkarissa. Mätäneviä ruumiita, nälkää näkeviä ihmisiä, armeijan marssia ja Hitler pitämässä palopuheitaan. Tunnelmaa voisi leikata saksilla. Niin tiheä se ensimmäisessä huoneessa on. Nauliuduin paikalleni. Miten ihminen voi olla toiselle ihmiselle noin julma! Alistaako, kiduttaako ja tappaako ihminen uskostaan ideologiaan vai silkasta pelosta, että samoin voi käydä hänelle tai hänen rakkailleen? Koko Terrorin talon kierros on turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä eläneelle yhtä kauhua. Välissä on kuin kevennyksennä kaksi erilaista huonetta. Ensimmäisessä on äänestystila. Äänestyskoppeja käytävän molemmin puolin. Huoneen perällä on avoin tila. Seinillä on ripustettuina kommunistiajan taidetta. Kauniita siloteltuja maalauksia, joissa lapset ojentavat rakastetulle johtajalle kukkasia ja ehtoinen emäntä leipomaansa leipää. Huoneen perällä on punaisella kankaalla peitetty seinä, johon on laitettu Leninin, Stalinin ja unkarin oman pojan Mátyás Rákosin kuvat. Taulujen edessä lattialla on äänestysuurna. Katsaus demokraattisen tasavallan kaksinaismoralismiin ja realismiin on selvä, kun menee peräseinän taakse: sieltä löytyvät sitten salakuuntelulaitteet. Mikään ei ollut sitä miltä se näytti. Unkarissakin sai varoa sanojaan, sillä jopa tuttu naapurin rouva saattoi olla kommunistien kätyri. Pienestäkin rikkeestä saatoit joutua oikeuteen jossa tuomio oli jo ennalta sovittu ja varma. Toinen kevennyksenä Terrorin Talossa ollut huone oli täynnä kommunistiajan mainosjulisteita. Noista julisteista jäi itselleni parhaiten mieleen saksankielinen juliste koloradokuoriaisesta. Mainoksessa sen sanottiin tulevan Amerikasta. Vihjaus siihen, että kaikki pahuus ja mätä tulee Amerikasta, oli ilmiselvä. Tässä meitä meinasi vähän naurattaa, olisiko ollut itsepuolustusta kaiken tuon kauheuden keskellä? Terrorin Talon kierros päättyi talon kellariin, jossa teloitukset oli toimeenpantu. Hirttäminen oli yleisin teloitusmuoto ja kellarissa oli näytillä hirsipuu. Hissin matka toisesta kerroksesta kellariin kesti kauan. Kun hissi lähti liikkeelle, televisioruudulle ilmestyi vanhempi mies, joka kertoi miten teloitukset Terrorin talossa hoidettiin. Hissimatka kesti juuri sen verran kuin miehen selitys. Tyrmissä oli kuvia ihmisistä, jotka niissä olivat viruneet. Pienenä pikanttina yksityiskohtana voisi mainita että mm Raoul Wallenberg selvisi elossa Terrorin Talosta. Hän oli siellä syytettynä juutalaisten avustamisesta sodan aikana.
Koko Budapestissä olomme ajan pohdimme lähes päivittäin mieheni kanssa ihmisen pahuutta ja julmuutta. Mikä saa ihmisen käyttäytymään niin raa’asti toista ihmistä kohtaan? Voivatko mielipide-eroavaisuudet olla laukaiseva tekijä väkivaltaan ja muuhun aggressiiviseen käyttäytymiseen. Nykyaikanakin pakolaisasiasta ei voi keskustella, joutumatta ainakin henkiseen käsirysyyn. Pakolaiset saavat kärsiä mm solvauksista ja jopa polttopulloiskuista, vain sen vuoksi, että ovat joutuneet lähtemään maastaan. Heitä syytetään vaikka mistä, vaikka suurin osa Suomeenkin tulleista pakolaisista on täysin viattomia muutaman häiriintyneen tekemään rikokseen.
Islamin ja juutalaisuus eivät tunnista perisyntiä uskonnollisena käsitteenä. Perisynti tarkoittaa ihmisen olotilaa syntiinlankeemuksen jälkeen. Olemmeko me ihmiset luonnostaan pahoja? Tähän minun on vaikea uskoa, sillä tunnen monta ihmistä, jotka pelkällä olemassa olollaan todistavat minulle tuon väitteen vääräksi. Eläimet eivät koskaan käyttäydy niin julmasti kuin ihmiset. Pelko ruokkii vihaa. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan pelko. Ei pitäisi antaa pelolle valtaa, sillä se saa pedon esille ihmisestä