Puerto de la Cruz

Minulla oli muinaishistoriassani ystävätär, joka eläkkeelle jäätyään vietti talvet Teneriffalla Puerto de la Cruzissa. Hän kertoi minulle tarinoita saaresta ja siellä kohtaamistaan ihmisistä. Hän oli pidemmän aikaa yrittänyt houkutella minua kyläilemään luonaan. En ollut aluksi lainkaan innostunut ajatuksesta lomailla turistien valtaamalla Teneriffalla. Mielestäni tuolla pienellä saarella ei ollut minulle mitään nähtävää eikä annettavaa. Espanjalaisetkin kuvittelin ajatuksissani laiskoiksi varkaiksi.
Tulipa päivä, jona varasin itselleni lennot Teneriffan pohjoiselle kentälle. Ystävättäreni oli viimeinkin vetänyt pidemmän tikun, ja saanut houkuteltua minut luokseen kyläilemään helmikuun lopulla viikoksi. Tuosta ensi visiitistä on nyt jotakuinkin 15 vuotta.
Teneriffa ja Puerto de la Cruz yllättivät minut aivan täydellisesti. Totuus oli kaukana siitä, millaiseksi olin sen ajatuksissani kuvitellut. Suurin yllättäjä oli saaren monimuotoinen luonto. Pienelle saarelle mahtuu useita eri ilmastovyöhykkeitä, joten kasvilajien kirjo on valtava. Puerton kaupunki on Teneriffan vehreällä puolella, pohjoisessa. Siellä banaanilehdot kukoistavat. Kaupungissa on orkideapuisto, jossa mm Agatha Christie on aikanaan istunut hakemassa inspiraatiota kirjoihinsa. Puerto da la Cruzin Kasvitieteellisessä puutarhassa voin kävellä tuntikausia ihailemassa trooppisia ja subtrooppisia kasveja.
Teneriffalle mahtuu erilaisia maisemia. Teiden kansallispuiston alue on nähtävyys itsessään. Siellä on kuvattu Tähtien sodan ensimmäisiä osia ja se muistuttaakin kuun maisemaa. Alueella on jännittäviä kivimuodostelmia ja itse Teiden huipulla on lähes aina lunta.
Teneriffa ja Puerto de la Cruz saivat minut miettimään omaa elämääni ja sen tulevaisuutta. Olin koko ikäni pitänyt itseäni ulkopuolisena ja outona ihmisenä. Kerrankin koin kuuluvani jonnekin. Se tuntui aluksi omituiselta. En ollutkaan enää omituinen, suuriääninen höpöttäjä, vaan sujahdin seuraan herättämättä sen enempää huomiota kuin kukaan muukaan. Tunsin tulleeni kotiin. Se oli asia, jota jouduin pyörittelemään mielessäni pitkään.
Teneriffa on turistien kansoittama saari. Tosin turismi on saarelta vähentynyt huomattavasti sitten ensimmäisen matkani. Ymmärrän miksi ihmiset haluavat saarelle matkustaa. Siellä on paljon mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Osa nähtävyyksistä on luonnon itsensä muovaamia ja osa ihmisten aikaansaamina, kuten esimerkiksi papukaijapuisto, Loro Parque. Kanarian Saaret kokonaisuudessaan ovat maantieteellisesti alueella, jota kutsutaan myös ikuisen kevään alueeksi. Joten ilmastokin on koko vuoden lomailuun sangen miellyttävä. Sitä en vain ymmärrä, miksi ihmiset saarille päästyään jäävät turisteille rakennettuihin rysiin hotellialueille, eivätkä kierrä saarta. He istuvat baareissa ryystämässä halpaa kaljaa ja viiniä.
Teneriffa on toinen kotini. Se on koko ajan mielessäni. Kuljen usein ajatuksissani pitkin Puerton rannassa olevaa aallonmurtajaa raikkaan merituulen tuivertaessa hiuksiani. Voin melkein tuntea meren suolaisuuden huulillani. Mielessäni ja unissani olen siellä koko ajan. Haluaisin päästä katsomaan paljonko kaupunki ja koko saari on muuttunut sitten viimeisen visiittini kolme vuotta sitten. Valitettavasti matkat sinne ovat pienelle budjetilleni liian hintavia, joten joudun toistaiseksi tyytymän matkailemaan lähempänä. Unelmiani ei raha kuitenkaan pysty estämään!