Tahtoisin niin opetella jonkin uuden taidon. Jotain mistä minulle olisi hyöty ja iloa pidempäänkin. Muutama vuosi sitten ilmoittauduin ikonimaalaukseen. Kävin kaksi vuotta säännöllisesti. Juuri kun aloin päästä jyvälle maalauksen tekniikoista ja ikonien saloista, loppui minulta mielenkiinto. Into maalaukseen väsähti samalla, kun tajusin, ettei ortodoksinen uskontokaan minulle valtavasti anna. Maalaaminen sinänsä oli ihan mukavaa. Ryhmässä oli mielekästä maalata. Opettaja kertoi juttuja ikoneista ja matkoistaan Venäjän luostareihin. Ryhmän muut jäsenet olivat vanhempia rouvia, joiden verkkaista puhelua maalauksen lomassa oli leppoista kuunnella.
Omien vaatteiden ompelemisen haluaisin oppia. Useana syksynä olen ajatellut ilmoittautua Kokkola Opiston ompelukursseille. Vielä en ole saanut ilmoitettua itseäni noille kursseille. Olisi ihanaa suunnitella omat vaatteensa. Olisi hauskaa miettiä värejä, etsiä kankaita kaupoista ja kirpputoreilta. Tuunaamistakin voisi olla mukava kokeilla, kirpputorilöytöjen muokkaamista oman näköiseksi.
Minun on aina ollut vaikea saada itselleni sopivia vaatteita. Ennen syynä oli se ikävä tosiasia, että olin niin lihava, ettei kaupoissa ollut minun kokoisiani vaatteita. Olenkin siis jonkin verran joutunut aikoinaan ompelemaan vaatteita, saadakseni edes jotain päälle pantavaa, ettei tarvitse alasti kulkea. Toinen syy siihen miksi olen vaatteita tehnyt, on se, että suurin osa suurikokoisista vaatteista on tummia, mustia. Minä pidän väreistä: punaisesta, pinkistä, sinisestä, turkoosista. Musta saa minut näyttämään sairaalta.
Jonkin verran osaan siis ommella. Haluaisin kuitenkin oppia enemmän. Haluaisin olla sinä parempi. Haluaisin pukeutua persoonallisesti, enkä ketjuliikkeiden tarjoamaan ”tusinavetimiin”. Taiteilijan (Heh heh!) pitää näyttää taiteilijalta, myös ulkoisesti. Haluan käyttää värejä, jotka kertovat persoonastani. Itse omat vaatteet ompelemalla saa juuri sellaisia vaatteita kuin haluaa. Kirpputorien tarjontaa hyödyntämällä ja tuunausta opettelemalla, harrastus tulee myös edulliseksi, eikä varmasti tule toista samanlaista asustetta tienpäällä vastaan.
Mikään ei estä minua ompelun opettelemisessa. Omistan ompelukoneen ja saumurin. Minulla on parikin ompelun opaskirjaa ja läjäpäin käsityölehtiä, joita voin tarvittaessa käyttää apuna. Esteenä on vain oma pääni. Esteenä on ainoastaan oma motivaationi, ja haluni tehdä jotain asian eteen.
Olisi niin monta ihanaa asiaa, jota voisi kokeilla ja harjoitella. Kunpa vuorokaudessa olisi enemmän kuin 24 tuntia. Aika ei riitä kaikkeen mikä kiinnostaa!
Keski-ikäisen rouvan aktiivisen elämän metsästys 
Hienosti taas kirjoitit kulta!
Sinä aina kehut rakas! ❤
Eikä turhaan kehukaan! Hienosti taas kirjoitit ajatuksistasi! Pari tuttavaa olivat miettineet, että tekisivät kengät ja rintaliivit… Totesivat sitten, että ihminenhän niitä tekee ja toteuttivat mietteet. 😊
Juurikin näin. Pitää vaan hyväksyä se, että ekat tekeleet voi olla sutta ja sekundaa. Ja mitä sitte? Eikun uudestaan… ja uudestaan….