Erilaiset valinnat

Luin John Williamsin kirjoittamaa kirjaa nimeltään Stoner. Se kertoo kielen ja kirjallisuuden alan yliopisto-opettajan tarinan. Olin juuri aloittanut kirjan ja luin sitä nukkumaan mennessä omassa sängyssäni peittojen alla. Eräs kohta kirjassa kosketti minua ja aloin itkeä. Mieheni on jo tottunut siihen, että itken kovin helposti, joten hän vain kääntyi minuun päin lausuen ”Koskettiko joku”. Minä en kyennyt tunnekuohultani heti puhumaan, nyökkäsin vain.

 
Olin juuri lukenut, kuinka Stoner valmistuttuaan maataloustieteellisestä, jonne hänen isänsä on hänet lähettänyt ajatuksenaan saada pieni köyhtynyt maatilkku tuottamaan paremmin, päättikin siirtyä lukemaan kirjallisuutta. Hänen oli vaikea kertoa asiasta vanhemmilleen, koska pelkäsi näiden reaktiota. Miten vaikeaa onkaan kertoa läheisille asioista, jotka poikkeavat totutusta. On vaikeaa kertoa muille ääneen omista erilaisista valinnoista. Miten hankalaakaan onkaan lähteä seuraamaan sydämensä ääntä, jos polku onkin erilainen kuin mitä odotetaan.

 
Muistan erään ihanan nuoren tyttösen, jonka aikoinaan tunsin. Hän oli suuresta uskovaisesta perheestä ja sisarusparven vanhin lapsi. Tyttö oli topakka ja valmis tarttumaan erilaisiin tilaisuuksiin, joita elämä hänen eteensä heitti. Jo hyvin nuorena hän vaikutti vanhemmalta ja kykeni, sekä halusi, kantaa vastuuta itsestään ja sisaruksistaan. Hän oli varhaiskypsä nuori nainen. Tyttö oli vasta 14-vuotias, kun hän kohtasi netissä unelmiensa miehen. Poika oli muutaman vuoden vanhempi ilmeisestikin pakolaisstatuksella maahan tullut nuorukainen. Tyttöä varoitteli jokainen. Muistan itsekin, kuinka kehotin tyttöä varovaisuuteen. Islaminuskoisista ei koskaan tiedä, valistin. Kulttuuritaustat luovat erilaisia odotuksia ja tavat ovat erilaiset. Tyttö oli rakastunut ja viis veisasi muiden sanoista. Vuodet vierivät. Viimeksi kuulin tytöstä muutama viikko sitten. Näin kuvia, joka oli otettu ilmeisesti pojan kotimaassa. Kuvassa olivat tyttö, poika ja heidän pieni poikansa. Yksi kuvista näytti vihkikuvalta. Kuvat olivat aika tavallisia kuvia nuorista ihmisistä, mutta tytön silmät olivat uskomattomat. Niistä loisti rauha ja onnellisuus. Tuolla hetkellä olin onnellinen, ettei tyttö ollut kuunnellut varoituksia, vaan omaa sydäntään. Kukaan, ei kukaan muu voi tietää mikä sinulle on parasta, kuin sinä itse!
Elämässä tulee varmasti jokaisella vastaan tilanteita, jolloin joutuu aprikoimaan miten olisi parasta toimia. Monelle ovat vanhemmat ja suku kaavailleet uran valmiiksi. On myös heitä, jotka kokevat syntyneensä väärään sukupuoleen ja haluavat myöhemmällä iällä korjata luonnon tekemän armottoman kepposen.

Aina valinnat eivät ole näin dramaattisia, mutta saattavat silti asettaa henkilön ja tämän lähipiirin napit vastakkain. Oman tien seuraaminen saattaa olla tuskallista. Pahinta on, jos sen joutuu tekemään ilman tukea.

 
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises — vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok’ katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itke
-V.A Koskenniemi –

Tämä V.A Koskenniemen runo kuvaa ajatuksiani tässä asiassa. Me kaikki synnymme yksin ja tehtävänämme on tehdä ensisijaisesti itsemme onnelliseksi. Tehdessämme itseämme onnelliseksi, vedämme puoleemme ihmisiä, jotka iloitsevat onnestamme. Luomme ympärillemme niiden oikeiden ihmisten verkon, jotka rakastavat ja tukevat toisiaan

.

On surullista, jos lapsuuden lähimmät ihmiset eivät kykene hyväksymään ja tukemaan valintojamme. Ihailen sitä päättäväisyyttä ja voimaa, jota erilaisen valinnan tekeviltä vaaditaan. Ihailen sitä että he kykenevät seisomaan oman totuutensa takana!