Some-lakkoni on muuttunut älypuhelinlakoksi. Lakkoa on nyt takana kokonaiset 3 vuorokautta. Vieläkin välillä tartun puhelimeeni vaistomaisesti tarkistaakseni Facesta kaverieni kuulumisia. Instagramia en ole kaivannut lainkaan ja Pinterestiäkin vain hieman. Muutaman tarkastuksen olen lakkoni sääntöihin näiden kuluneiden päivien aikana tehnyt. Facessa olenkin siis eilen pikaisesti käynyt muutaman kerran. Selittelyn makua, mutta en halunnut erota Facessa olevasta itselleni mieluisasta Vilmaajien-ryhmästä. Ryhmä on valokuvausryhmä, jossa joka viikko on erilaisia valokuvaushaasteita. Liityin ryhmään helmikuussa ja jo nyt koen saaneeni sieltä paljon. Ryhmä kuvaushaasteissa on tarkoituksena kokeilla joka viikko jotain uutta, harjoitella uusia kuvaustapoja tai tekniikkaa. Sovin siis sunnuntaina itseni kanssa, että annan itselleni luvan käydä Vilmaajien-ryhmässä kerran tai pari viikossa, mielellään sunnuntaina tai maanantaina jolloin kuvaushaaste vaihtuu, pysyäkseni kiinni ryhmän tapahtumissa. Pinterestissä minun oli käytävä myös sunnuntaina. Olin ostanut tarvikkeet uuteen ruokaan, enkä ollut tallentanut reseptiä muualle kuin Pinterest-sivulleni. Annoin tämänkin poikkeaman itselleni anteeksi. Muuten olen pysynyt erossa puhelimestani ja somesta.
Olen yllättynyt, että älypuhelimesta irti pysyminen on näin helppoa. Olen sulkenut siitä nettiyhteyden sekä wifin, joten voin käyttää sitä vain puhelimena. Odotin vieroittumisen olevan vaikeaa, koska pidin itseäni älypuhelin addiktina. Teen tuntemuksistani sen tulkinnan, että olen ollut turhautunut ja kyllästynyt Instagramiin ja Facebookiin jo jonkin aikaa. Minulla toki on Facebookissa muutama ihminen, joita pidän ystävinä, ja joihin haluan pitää yhteyttä jatkossakin. Yksi näistä tärkeistä ihmisistä asuu kaukana Euroopan etelälaidalla, ja yhteydenpito häneen on Facen kautta helppoa ja vaivatonta. Yhden ihmisen kanssa meillä on samansuuntaiset harrastukset ja elämänkatsomus, joka on tehnyt meistä läheisiä vaikka emme vielä ole koskaan tavanneet.
Olen miettinyt lakon, tai voisihan sitä tauoksikin sanoa, aikana miten omituista on, että somessa on monta tuttua, jotka asuvat ihan lähiympäristössä, mutta joita ei koskaan tapaa livenä. Usein sovitaan jotain, mutta tapaamiset eivät koskaan toteudu. Aina löytyy jotain tärkeämpää tekemistä. Omasta puolestani voin sanoa, että olen huono tutustumaan paremmin vieraisiin ihmisiin. Minusta on epämukavaa jakaa asioita itsestäni uusille ihmisille. Olen tainnut pettyä liian usein ihmissuhteissani ja minusta on tuullut pidättyväinen ja varovainen. Siksi some on ollut minulle hyvä vaihtoehto. Annan näennäisesti paljon itsestäni sanomatta kuitenkaan oikeasti yhtään mitään. Osaan hienosti muotoilla sanani niin, että näyttäisin olevani avoin, mutta kun sanojani tutkii, niissä ei ole juurikaan sanomaa. Tämä on se mitä tarkoitin ensimmäisessä some-lakko kirjoituksessani sanoilla ”somen epätodellinen maailma”. Elämässäni on monta asiaa, joita en halua jakaa lähes tuntemattomien ihmisten kanssa. Kyse ei ole epäluottamuksesta toisia kohtaan, vaan yksinkertaisesta halusta suojella itseään. Kun on muutaman kerran elämänsä aikana hajonnut lähes atomeiksi, tarkkailee itsesuojeluvaisto jatkuvasti tuntosarvet sojollaan ympäristöä, sen reaktioita ja omaa ulosantia.
Minulle älypuhelimesta ja somesta erossa pysyminen on siis ollut suhteellisen helppoa. Mutta huomaan, että minusta on tulossa varsinainen toisten älypuhelimen käytön kyttääjä. Huomauttelen miehelleni välillä esimerkiksi: ”Huomaisitkohan sinä minut paremmin, jos minä olisin kännykkä!” tai ”Tuonkin ajan voisit käyttää lukemiseen!” Olen siis melkoinen älypuhelin-natsi. Jossakinhan se lakko väistämättä näkyy. Valitettavasti!
Odottelen siis edelleen, että valaistuisin ja kollektiivinen tietoisuus lahjoittaisi minulle keinot ja avaimet maailmankaikkeuden yhteiseen tietolähteeseen, josta voin ammentaa kaikkien yhteiseksi hyväksi. Sitä ei siis kolmen päivän älypuhelinlakon aikana vielä ole tapahtunut. Jotenkin luulen, ettei sitä tule tapahtumaankaan, mutta ajattelin kuitenkin vielä lähes kaksi viikkoa yrittää.
Keski-ikäisen rouvan aktiivisen elämän metsästys 