Kasvatus ja koulutus

Sillä missä me kasvamme aikuisiksi ja kenen seurassa, on valtava vaikutus siihen millaisia olemme, kuinka toimimme ja ajattelemme. Olen nyt lukenut parikin erilaista dystopia kuvausta, jotka ovat saaneet minut miettimään yhteiskuntaamme ja sitä mihin suuntaan sitä jostain johdetaan. Pelottavan hyvin ovat 1900-luvun kirjailijat osanneet hahmotella tulevaisuuden yhteiskunnan.

Viimeisin dystopiakuvaus Aldosius Huxleyn ”Uljas uusi maailma” sai minut miettimään kasvatuksen ja ympärillä olevien ihmisten vaikutusta ihmiseen.  Ihminen on sosiaalinen eläin ja suurin osa meistä haluaa sopeutua ympärillä olevaan yhteiskuntaan, tulla hyväksytyksi sen täysivaltaisena jäsenenä. Ihmisten väliset koulutuksen ja kulttuurin tuomat erot näkyvät selvästi. Me täällä nyrpistelemme nenäämme esimerkiksi savimajoissa asuville ihmisille sekä burkhaa käyttäville naisille tai heinäsirkkojen ja matojen syönnille. Muualla asuvat ihmiset saattavat pitää suomalaisia naisia ”vapaana riistana”, kun he kulkevat (ulkomailla) hihattomassa t-paidassa ja shortseissa, hiljaisuutemme tulkitaan juroudeksi tai vihaksi sekä sosiaaliturvaamme pidetään helposti saatavana ja sosiaalivirkailijoita helposti höynäytettävinä. Monet asiat ovat siis tulkinnanvaraisia ja kiinni siitä, miten meidät on opetettu asioista ajattelemaan.

Vanhempamme kasvattavat meidät meidän parastamme ajatellen. Koulutuksen tavoitteet on laadittu niin, että mahdollisimman moni niistä hyötyisi. Uskon, että lähes kaikilla, jotka meitä elämämme ensimmäisinä vuosina kasvattavat on mielessä, että he tekevät parhaansa meidän eteemme. Meidät on kasvatettu ja ohjattu ajattelemaan ja toimimaan tietyllä tavalla. Toisia ohjataan enemmän (kuten esimerkiksi pohjoiskorealaisia, jotka on käytännöllisesti katsoen aivopesty) ja toisia vähemmän.

Ihminen on kasvatuksen ja koulutuksen tuote. Harva kykenee vapaaseen ajatteluun, sillä meille on lapsuudesta asti opetettu käyttäytymisnormeja ja erilaisia uskomuksia/uskontoja. Meidän yhteiskunnassamme tavalliset käyttäytymissäännöt ja normit ovat vielä suhteellisen väljät ja antavat tilaa erilaiselle ajattelulle ja toiminnalle, sekä takaa edelleen sananvapauden.

Mitä tapahtuu ihmiselle, joka ei sopeudu ympäristön asettamaan normiin? Mitä jos ihminen ei tavalla tai toisella kykenekään sopeutumaan niihin raameihin, jotka ympäröivä yhteiskunta hänelle asettaa? Kuinka helppoa on olla ihminen, joka todellakin ajattelee ”out of the box”? Kuinkahan monta erakkoa tai mielisairaalan potilasta näissä toisinajattelijoissa tai sopeutumattomissa on? Kuinkahan monta väärinymmärrettyä taiteilijaa mahtaa kokea kuuluvansa tuohon ”kastiin”?

Monta kysymystä on vailla vastausta. Lukeminen avartaa mieltä. Se saa miettimään asioiden syitä ja yhteyksiä. Se sai minut miettimään, monessako asiassa itse mahdankaan todellisuudessa ajatella eri tavoin, kuin mitä minut on opetettu tai kasvatettu ajattelemaan. Toimin ja käyttäydyn ajattelematta syvemmin uskonko asiaan tai tuenko tarkoitusta. Automaatio on toinen luonto ja se sotii läsnäoloa ja tietoisena pysymistä vastaan.