Arkipäivän realismia, Elämänrytmi, Filosofoinnit

Perjantaiaamun huumaa

Yleensä masennusta on ilmassa maanantaisin. Tänään on kuitenkin perjantai ja tuntuu, että tämä päivä ei lähde millään liikkeelle. Ranteita pakottaa ja kipu leviää kohti kyynärpäitä. Tekisi mieli tehdä käsitöitä, mutta sen jälkeen ranteet ovat vielä kipeämmät. Kirjan piteleminen on tuskallista. Yritän keksiä keinoja lukea niin, että kirjan saa pidettyä esimerkiksi sylissä ilman, että ranteet rasittuvat. Minusta, joka normaalisti kaihdan lääkkeitä, on hyvää vauhtia tulossa ibuprofeenin suurkuluttaja, koska se lopettaa kivun hetkeksi. Hengityselinongelmien, silmien kutinan ja räkäisyyden rinnalle on asettunut repivä ja poltteleva kipu. Tunnen edelleen olevani onnellisessa asemassa, sillä tämän kivun kanssa voi kipulääkkeillä elää, enkä ole vielä ollut kipeä kuin pari viikkoa.

 

20160408_082305-01

 

Toisen vaikeuksia ei voi ymmärtää ennen kuin saman on kokenut itse! Voi olla sympaattinen ja kunnioittava, mutta todellinen empatia nousee kokemuksesta. Järkyttyneenä koetan muistella, mitä neuvoja itse olen aikoinaan antanut kivusta kärsiville, saati sitten muille ongelmaisille. Haluan muistaa ja toisaalta en haluakaan. Nolottaa ja hävettää oma naiiviuteni. Perjantai-masennuksessani nousevat esille kaikki elämäni aikana tekemäni virheet ja mokat. Trust me! Niitä on paljon!

Ennen kuin eksistentiaaliahdistukseni nousee kestämättömäksi, pitänee keksiä jokin keino rauhoittaa mieltäni. En ole yhtä kuin kipuni tai masennukseni. Olen paljon enemmän. Yritän palauttaa mieleeni elämän tärkeimmän asian. Ilo! Ilman iloa ei ole elämää. Ennen kuin masennukseni peittää alleen elämäni hyvät asiat, joita toki on enemmän kuin minusta joskus jatkuvasti sairasteltuani tuntuu, on parempi keskittyä elämän kultaisiin valopilkkuihin. Mitkä asiat voisivat tuoda minulle iloa tänään?

Arkipäivän realismia, Filosofoinnit, Muutos

Uskomukset

Ajatuksillamme on uskomaton voima. Sain itse eilen tuta kuinka paljon omat uskomukseni, eli opitut ajatusmallini, estävät minua elämästä elämääni toivomallani tavalla. Uskomukset ovat pettäviä seuralaisia. Ne saavat käyttäytymään ei-toivotulla tavalla tai jopa johtavat tietämme turmioon.

Iso osa ajatusmalleistamme on tiedostamattomia. Meille on lapsesta lähtien opetettu asioita joihin vanhempamme, opettajamme tai muut lähellä olevat aikuiset uskovat. Olemme saattaneet napata jonkin ohikiitävän ajatuksen toisen sanoista ja alkaneet pitää sitä totena. Olemme oppineet asioita miettimättä, pitävätkö ne kohdallamme ollenkaan paikkaansa, uskoen sokeasti auktoriteetin sanaa. Paradoksaalisesti joudummekin monesti elämässä eteenpäin pääsemiseksi poisoppimaan aikoinaan opituista asioista.

Tiedostamattomia uskomuksia on usein vaikea havaita ja vaikka ne havaitsisikin, ovat ne saattaneet syöpyä selkäytimeemme niin tiukasti, että niistä ei halua päästää irti. Turvallisuuden tarve on niin voimakas, että irtipäästäminen tuntuu ahdistavalta, kun ei tiedä mitä siitä voisi seurata. Vanhassa pysyminen on helpompaa kuin uuden tuntemattoman aloittaminen. Tosiasiahan kuitenkin on, ettei mikään ole niin varma kuin muutos. Meihin ihmisiin on sisäänrakennettu muutosvastarinta, joka nostaa päätään kun ollaan uuden kynnyksellä.

Sanotaan, että voimme olla mitä haluamme, kun uskomme asiaan ja visualisoimme asiaa tarpeeksi elävästi. Uskon, että enemmän elämäämme kuitenkin vaikuttavat nuo mielemme sopukoissa salakavalasti vaikuttavat tiedostamattomat uskomukset. Vaikka kuinka haluaisimme jotain, mutta emme tunnista taustalla elämässämme toiveen vastaisena voimana vaikuttavaa tiedostamatonta uskomusta, on sangen elävä visualisointi ja uskomuksen jatkuva jankkaaminen mielessä turhaa.

20160426_083501-01

Kävin eilen yrittäjäkurssini opettajan luona. Juttelin hänen kanssaan yrittäjyydestä ja esitin taas liudan verukkeita projektini siirtämiselle ja liiketoimintasuunnitelmani keskeneräisyydelle. Opettaja halusi tehdä kanssani NLP:n perustuvan mielikuvaharjoituksen. Hätäpäissäni suostuin saadakseni lisäaikaa jahkailulleni. Yllättäen tehtävä avasi minulle suurimman lukon mikä minulla on yrittäjyyttä kohtaan. Kuinka suuri todennäköisyys on että ihminen, jonka mielestä yrittäjät ovat omaa etua tavoittelevia, kieroja ja kylmiä, alkaa yrittäjäksi? Minulla on ollut tuollainen tiedostamaton uskomus yrittäjistä. Oma pappani oli yrittäjä ja hän oli minua kohtaan kylmä ja tunteeton. Toinen mielessäni pyörivä kuva yrittäjästä on Aleksander Stubb. Kuva, jonka hänestä olen saanut, ei ole kovin mairitteleva.

Tuntui, että avasin ison lukon. Ymmärrän mitä ”As you think so shall you be” kohdallani voikaan merkitä. Oivalsin taas mikä ero on järjellä tietää asioita ja sillä, että järjellä tietää ja tuntee asian myös sydämellä. Kun päässä oleva tieto ja sydämessä oleva tunne yhtyvät syntyy oivallus, joka siivittä asioita eteenpäin.