Kuukausi: kesäkuu 2016

Filosofoinnit, Kasvit, Luontojutut

Suot

Ikinuoren naisen pienet ilot

Suo. Kosteaa, upottavaa märkää hetettä, jolla kulkeminen voi olla vaarallistakin. Suot ovat mielenkiintoisia. Toisaalta ne ovat karuja alueita, joilla selviytymiseen kasvienkin on pitänyt sopeutua. Toisaalta ne ovat täynnä rikkauksia, jotka houkuttelevat ihmisiä ja eläimiä erikoisuudellaan.

Nuorempana vihasin soita. Vanhempani ovat armottomia marjastajia ja perheemme suurin kuviteltava herkku on hillat (lakat, suomuuraimet) (Rubus chamaemorus), joista minä en tosin perusta. Olin lihava lapsi josta kasvoi lihava nuori, eikä suolla ötököiden syöttinä rämpiminen kiinnostanut. Kuuma siinä olisi tullut ja alkanut muutenkin tuskastuttamaan.

1-DSC_0054

Lapsuus on ohitettu ja nuoruudestakin alkaa olla jo hetkinen. Mieli on muuttunut. Olen oppinut näkemään soiden kauneuden. Olen vaeltanut monta monituista luontopolkua soiden ylitse ja ympäri. Jos valittavana on useampi polku, mielelläni valitsen sen joka kulkee soisella alueella.

Suota pitää pysähtyä katselemaan. Pikaisella vilkaisulla näet vain käkkyräiset ja kitukasvuiset puut sekä heinäkasveja. Jos pysyy hiljaa, saattaa nähdä myös eläimiä. Itse olen nähnyt soilla erilaisia lintuja ja Salamajärven kansallispuistossa tuijotimme kerran peurojen kanssa hetken toisiamme, ennen kuin peura päätti lähteä pakoon. Minä näen reissuillani vähän eläimiä, sillä minulla ja matkakumppanillani on tapana kommentoida näkemäämme melko suuriäänisestikin välillä.

1-DSC_0037

Kun pysähdyt ja kyykistyt, avautuu soilla ihan uudenlainen maisema. Karpalo (Vaccinium oxycoccos, V. microcarpum) esimerkiksi on yllättävän vaatimaton kasvi. Eräällä suoretkellä Kuusamon Oulangalla kesti minulta eräs suonylitys lähes tunnin, kun ylitin suon kontaten pitkin pitkospuita. Bongasin pitkospuiden reunasta pyöreälehtikihokin (Drosera rotundifolia). Innostui kasvista niin, että otin siitä varmasti kymmeniä kuvia. Samalla kuvasin monta muuta pientä suokasvia, joita suota pystyasennossa ylittäessä on vaikea havaita. Onneksi oli kaunis ilma, suhteellisen vähän itikoita ja kaverilla rautaiset hermot.

1-DSC_0019

Viimeksi kävin suolla eilen. Suon tuoksu on etenkin näin alkukesästä uskomaton. Suopursut (Rhododendron tomentosum)  kukkivat parhaillaan ja se on yksi parhaista tuoksuista minkä tiedän. Tänä keväänä myös tupasvilla (Eriophorum vaginatum) on kukkinut harvinaisen näyttävästi. Suot näyttävät tupasvillan runsaan kukinnon aikana olevan ikään kuin lumivaipan alla. Kaunista!

1-DSC_0041

Suot ovat minulle parhaita mahdollisia paikkoja rentoutumiseen. Soilla on hyvä irrottautua stressistä ja ulkoisista paineista ja antautua elämään käsillä olevassa hetkessä.

Elämänrytmi, Fiktio, Muutos, Tarina, Terveys

Kun ilo katoaa

Ikinuoren naisen pienet ilot

Hän sipaisi vaaleita hiuksiaan ja katsahti ulos ikkunasta. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja avoimesta ikkunasta kuului peipposen ärsyttävän pirteä laulu. Ilma oli upea! Tällaista hän oli odottanut koko pitkän loskaisen talven.

1-DSC_0017

Hänen sisuksiinsa oli hiipinyt peikko. Tuo mörkö oli puuduttanut hänen hermonsa ja ottanut komentajan oikeuksilla vallan koko hänen kehostaan ja mielestään. Tuo synkistäjä sai hänet näkemään elämän ikään kuin sumuverhon lävitse. Tumman tukahduttavan pahanhajuisen savusumuverhon takaa. Maailmasta oli tullut ankea ja tympeä. Hänen kotinsakin oli muuttunut ahdistavaksi vankilaksi, jossa hän kuljeskeli päivät löytämättä etsimäänsä rauhaa.

Keho oli pettänyt hänet! Senhän piti kestää kauemmin. Eihän oma keho voi kääntyä sielua vastaan tässä iässä. Hän on vasta 30-vuotias! Aluksi hän oli ajatellut kestävänsä elämää kivun kanssa. Ajatteli kivun alkaneen liiasta urheilusta. Aikaa myöten hänelle selvisi, että ilman liikuntaa hän ei olisi päässyt näinkään pitkälle.  Nyt hän ei kyennyt juuri liikkumaan vaikka olisi halunnutkin. Liikkumaan hän kyllä kykeni ja tiesi että liikuttava oli, mutta illalla tai viimeistään seuraavana päivänä tulisivat tuskat, joita taltuttamaan tarvittaisiin hermoja lamaavia myrkkyjä. Niitä hän ei halunnut syödä, koska hänestä tuntui, että ne vaikuttivat hänen ajatteluunsa. Mieluummin hän pysytteli kotona.

Hänen elämänsä oli kutistunut aivan liian pieneen ympyrään. Harrastuksille oli pitänyt sanoa hyvästit ja ystäväpiirikin oli kutistunut minimiin. Ystävät eivät tienneet mitä sanoa kivuista kärsivälle. Hänen jatkuva napakka ”Ei kiitos” vastauksena kutsuihin, oli työntänyt ystävät ja sukulaisetkin kauemmaksi.

Hänelle jäi vain tämä vankilana toimiva koti ja televisio. Hän osasi peruskanavien ohjelmajärjestyksen ulkoa ja elämä oli rutinoitunut hänen lempisarjojensa ympärille. Aamutv, päivän kotimainen elokuva, Kauniit ja Rohkeat, Emmerdale ja Salatut Elämät. Siinä oli hänen elämänsä koko komeudessaan.

Aamuisin juuri heräämisen jälkeen ja iltaisin ennen nukahtamista, hän haaveili entisestä elämästään. Hän muisteli miten oli lenkkeillyt ja käynyt jumpassa. Hänellä oli rivitalokaksiossaan pieni piha ja hän oli rakastanut puutarhanhoitoa. Nyt piha oli ylikasvanut ja rikkaruohot olivat valloittaneet hänen kukkapenkkinsä.

 

20160515_124715-01.jpeg

 

Hoitaja oli sanonut, että hänen pitäisi keskittyä iloisiin asioihin, niihin jotka tuovat iloa. Mitä enemmän hän iloa tuovia asioita, ajatteli, sitä suuremman vallan synkistäjä hänen elämästään sai. Se hoitaja ei tiedä kivusta yhtään mitään! Sairastaminen oli vienyt häneltä kaikki iloa tuovat asiat ja niiden ajattelemien sai hänet aina itkemään. Elämästä oli kadonnut kaikki ilo!