Elämä on vaikeaa. Koskaan ei voi olla mieliksi kaikille muille. Tulee niin helposti kränää ja pahaa mieltä. Haluaisin elää siten, etten loukkaisi muita. Yhtäkkiä ja yllättäen joku on taas vihainen ja loukkaantunut. Suustani on kai taas päässyt jotain sensuroimatonta. Tai joku on ymmärtänyt hyvää tarkoittavat sanani väärin. Olisiko kannattanut pitää suu kiinni, tai edes miettiä tarkemmin sanoja? Pitäisi kai opetella ajattelemaan ennen kuin avaan suuni, punnitsemaan sanani, sanoa vain tärkeitä ja tarkoin valittuja sanoja. Paha tapani on möläytellä asioita ilman, että olen ajatellut asiaa ensin. Vai olisiko helpompaa yksinkertaisesti kiertää ihmiset? Haluaisin elää loukkaamatta muita, mutta miten minä voisin tietää mikä ketäkin loukkaa. En osaa (vielä) lukea ajatuksia.
Elämäni on monesti niin erilaista kuin normi-tallaajalla, että ihmisten on vaikea sulattaa kaikkea mitä siihen kuuluu ja siitäkin tulee välillä sanomista. Aivan, kuin minulla ei olisi oikeutta elää omaa elämäni, kuten haluan. En halua loukata muita ihmisiä elämäntavallani tai valinnoillani, enkä kangistua rutiineihin ja valmiisiin kaavoihin. En todellakaan halua viimeisinä elämäni hetkinä ajatella miten paljon jäi kokematta ja näkemättä. Siksi elän kuten viimeistä päivää matkustaen, kokeillen rajojani ja nauttien elämästäni. Poltan kynttilääni molemmista päistä, uhraamatta ajatustakaan tulevaisuudelle. Tuhlaan rahojani ja energiaani välillä kummallisiinkin asioihin, mutta nautin elämästäni valtavasti.
Joskus mietin, että olisi helpompaa sulkea kaikki ihmiset kokonaan pois elämästä. Elää erakkona. Yksin, kaukana ja huomattavasti yksinkertaisemmin kuin tällä hetkellä elän. Ihan vakavissani välillä ajattelen muuttamista jonnekin korpeen, jossa olisi vain metsä ja minä. Yhteyden ulkomaailmaan kuittaisin kirjoilla, lehdillä ja radiolla. On päiviä jolloin tuntuu, että sellainen elämä todellakin tekisi minusta tyytyväisen. Mutta on myös niitä päiviä, jolloin olen vakuuttunut siitä, että vain ihmiset ympärilläni voivat tehdä minusta onnellisen. On vaikea tehdä suuria päätöksiä, kun näkee molempien vaihtoehtojen hyvät puolet! Ilman ihmisiä elämä olisi kuitenkin niin paljon köyhempää ja värittömämpää. Itse asiassa luulen, että erakkona tulisin hulluksi. Alussa ihanalta tuntuva yksinäisyys voisi pitemmän päälle alkaa tuntua ahdistavalta ja elämä hankalalta. Vaikka elämä ihmisten kanssa välillä onkin vaikeaa, on se silti parempaa ja täydempää kuin elämä ilman muita.
Aikoinaan unelmoin usein elämästä Etelä-Lapissa Sallan syrjäseudulla. Siellä olisin voinut elää ilman paineita. Olisin voinut unohtaa ulkonäkö- ja menestymispaineet. Olisin elänyt tyytyväisenä omien kilojeni kanssa, sillä laihduttamisen paineet olisivat Jumalan selän takana yksin asuessa olleet olemattomat. Syrjässä kaikesta ja kaikista muista, olisin voinut unohtaa kaiken ulkoisen ja keskittyä olemaan vain minä. Siellä en olisi tarvinnut kauniita vaatteita, meikkejä. Kukaan olisi kysellyt joutavia kysymyksiä trendikkäistä vaatteista eikä uuden muotiripsarin ominaisuuksista. (Tosin tuolloin ajattelin, että hajuvesiä en olisi unohtanut, vaikka susirajan pahemmalla puolella olisinkin ollut. Nyt kun en juuri hajuvesiä enää voi käyttää, eläisin vallan mainiosti ilman niitäkin.) Olisin voinut elää anonyyminä yhteiskunnan reunamilla. Etelä-Lapissa asuessani kukaan ei olisi odottanut minulta mitään. Ihmisiä olisin tavannut harvakseltaan, lähinnä kutsuttuna. Siellä olisin asunut yksin, omilla ehdoillani ja olisin voinut elää itseni näköistä elämää. Olisin herännyt, syönyt, ulkoillut ja touhunnut omien halujeni ja tarpeitteni mukaisesti. Kukaan ei olisi tuominnut eikä arvostellut elämän tapaani eikä valintojani. Minulta ei olisi odotettu mitään. Olisin saanut elää rauhassa.
Lukiessani toivettani muutaman vuoden takaa muuttaa yksin Etelä-Lapin syrjäseudulle ajattelen, että onneksi en tosissani halunnut sen toteutuvan. Yleensä ihminen saa mitä toivoo, eteenkin jos toive nousee voimakkaasti alitajunnasta ja sitä ruokkii jatkuvalla puheella ja mielikuvilla. Toteutuessaan tuo skenaario olisi tehnyt minusta äärettömän onnettoman ihmisen. Olisin erakkomaisuuteen taipuvana nopeasti ollut unohdettu ja unohtanut itsekin elää.
Keski-ikäisen rouvan aktiivisen elämän metsästys 