Olin viikon sairaana. Lötkötin kuumeessa vuorotellen tutisten tai hikoillen, yskien sekä aivastellen sohvan täytteenä. Jokainen päivä oli toisensa kaltainen. En jaksanut tehdä mitään. Makasin mitään näkemättömin silmin tuijottaen joko television- tai tietokoneenruutua. Ärtymykseni ja tyytymättömyyteni kasvoi kasvamistaan viikon mittaan. Keskiviikon ja perjantain vietin koko päivän yksin. Vaikka nautinkin yksinolosta, jokin kaiversi sisikuntaani. Koko viikon olen maannut kuin kuollut lahna tuijottaen eteeni, koska olen ollut niin täydellisen väsynyt.
Olen pitänyt pitkää työmatkaa ja uutta työkieltä väsymykseni syynä. Osaltaan ne ovat lisänneet uupumustani, mutta ne eivät ole ainoa syy. Tarvittiin tämä flunssakuume ja täydellinen pysähtyminen oivallukseen. Muutama vuosi sitten olin vastaavassa taudissa. Kuumetta oli reilu 38C. Samaan saumaan osui myös muutto kerrostalosta omakotitaloon. Olin yksin vastuussa muutosta, sillä kaikki apunani olleet olivat terveytensä vuoksi kykenemättömiä kantamaan ja liikuttelemaan painavia huonekaluja. Kaiken kukkuraksi entiseen asuntooni muuttava perhe halusi alkaa muuttaa uuteen kotiinsa ennen kuin minä olin saanut omat tavarani alta pois. Eipä hätää: otin Burana 800mg + Panadol 1G ja kannoin tavarani uuteen kotiin. Siitä taudista en ole tainnut koskaan kunnolla toipua! Tuo kokemus on opettanut pysähtymään kuumeen iskiessä.
Vieläkään en ollut oivaltanut miten tärkeää päivittäinen luonnossa liikkuminen terveydelleni olisi! Järki tietää, että terveellinen ruoka ja liikunta ovat hyväksi terveydelle. Pidin aiheesta jopa säännöllisesti luentoja edellisessä työpaikassani. Mutta vaikka järjellä tietää, niin se ei tarkoita, että toteuttaisi sitä minkä oikeaksi tietää. Viikko piti maata kotona ahdistumassa näennäisen liikkumattomana. Mieli vaelsi ympäri universumia ja ajatukset saivat tuulletusta.
Eilen kävimme ulkona. Sisäilmasta pölyttyneet keuhkoni tahtoivat raitista ilmaa, joten suunnistimme matkan Perhonjoen Isokoskelle. Kävelin hitaasti kivistä rantatörmää ja vihdoinkin tuntui, että mieleni on saanut rauhan. Se kaikki on tässä! Oivasin, että vaikka olisin kuinka väsynyt, minun pitää alkaa käymään joka päivä ulkona, vaikka vain 15 minuuttia. Keuhkoni tarvitsevat raikasta ilmaa ja pääni tuuletusta.
Sen mitä tästä flunssasta muuta opin on, että jos/kun sairastut – sairasta. Älä yritä päteä ja kiirehtiä töihin ennen aikojaan tai jopa sairaana. Keho ja mieli tarvitsevat lepoa!
Keski-ikäisen rouvan aktiivisen elämän metsästys 