Tammikuun alku. Kokonainen uusi vuosi edessäni. Miten aion sen käyttää? Minulla on ollut aika miettiä tavoitteita ja toiveita uudelle vuodelle 2017, kuluttaessani koti-sohvaani kuumeessa ja hengitysteitäni piinaavassa taudissa. En aio paneutua jutussa sairauteeni, koska olen siihen itsekin jo korviani myöten kyllästynyt, vaan suuntaan fokuksen ihan muualle.
Joka tammikuu minulla on ollut tapana kirjoittaa tavoitteita uudelle vuodelle. Kirjaan ylös millaista toivon elämäni tulevana vuonna olevan ja mitä tavoittelen. Ihan aina en tavoitteitani ole saavuttanut, mutta luulen, että elämäni silti on jonkin verran tavoitteellisempaa, kun kirjaan tavoitteet ja unelmat ylös. Konkreettisena esimerkkinä on toiveeni retriitistä, jonka olin kirjoittanut tavoitteisiini useana vuonna. Retriitin pääsin toteuttamaan viime vuoden elokuussa. Nautin yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta metsän keskellä Perhon erämaassa. Retriitin kirjoitin tavoitteisiini tällekin vuodelle, sillä yksin oleminen metsässä oli niin puhdistava ja rentouttava kokemus, että haluan kokea sen uudelleen. Minua vaivaa myös tunne, että ihan kaikesta kantamastani turhasta taakasta ja kuonasta en vielä ole luopunut. Toivon uuden retriitin auttavan minua turhan ja tarpeettoman tunnistamisesta ja avaavan samalla polkuja uudelle.
Tänä vuonna tavoitteeni tuntuivat keskittyvän lähinnä hyvinvointiin. Näin on ollut ennenkin. Vuoden 2013, 2014 ja 2015 tavoitteet olivat kovin samansuuntaiset. Noin vuoden olin suhteellisen hyvässä kunnossa ja elämä hymyili, mutta nyt olen taas valunut tähän juoksuhiekkaan, josta tuntuu olevan vaikea päästä irti. Ajatukseni kiertävät negatiivistä kehää terveyteni osalta ja haluan katkaista tuon kierteen, ennen kuin on myöhäistä.
Päihdetyötä tehdessäni pidin terveystieto-luentoa asiakkaille. Tiedän, että se mitä itse voin terveyteni eteen tehdä on ravita kehoani hyvin, liikkua tarpeeksi ja nukkua kunnolla. Näihin kykenee jokainen. Se että tietää paljon asiasta, ei tarkoita sitä että toimisi tietonsa pohjalta. Valitettavasti! Etenkin huonokuntoisena tulee ravintoon kiinnitettyä rikollisen vähän huomiota. Sairaana syö mitä käsiinsä nopeimmin saa, koska on niin väsynyt.
Olen päättänyt tehdä asialle jotain. Haluan pysyä työkykyisenä, koska tämän hetkinen työpaikkani on parasta mitä minulle on työnsaralla tapahtunut vuosikausiin. Keskityn ravitsemaan kehoani paremmin. Se on paras keino auttaa itseäni tässä tilanteessa. Ulkoillakin voisin jos en sentään ihan päivittäin niin ainakin joka toinen päivä.
Koen, että kaikista suurin muutos minkä voin tehdä, on muutos omassa ajattelussa. Annoin jälleen liian suuren vallan katastrofi-ajattelulle ja sairauskeskeisyydelle päässäni. Keskityin negatiivisuuteen, kun positiivisuuteen ja mahdollisuuksiin keskittyminen olisi varmasti saanut paremman lopputuloksen aikaiseksi.
Vuonna 2017 koetan pysyä tietoisen ja kiinnittää paremmin huomiota omiin ajatuksiini!
Keski-ikäisen rouvan aktiivisen elämän metsästys 