Arkipäivän realismia, Runot

30.1.2017

Tahtoisin kirjoittaa

mutta mieleni työntää ikäviä kirjaimia paperille

kirjaimet muodostavat ikäviä ja katkeria sanoja

joita en halua julkaista.

Olen väsynyt.

Mieleni pyörittää tyhjää levyä päässäni.

Yritän olla itselleni armollinen.

Huomenna.

Ehkä jo huomenna kykenen parempaan.

Väsymys ei ole sama kuin masennus

sanon itselleni.

Tämä väsymys ei lähde nukkumalla

sen olen jo kokeillut.

Ei elämässä aina saa mitä haluaa.

Aika montaa sammakkoa joutuu suutelemaan

että löytää prinssin.

Olen jättänyt käyttämättä aikamoisen määrän rohkeutta.

Tänään on maanantai.

Huomenna kaikki on jo paremmin.

 

Jätä kommentti