Olemme jo hetken eläneet sote-aikaa. Sote on julkisen sektorin hanke, jonka tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia. Näillä sanoilla Sote määritellään wikipediassa. Kokkolan ja koko Keski-Pohjanmaan alueella alueella sote on saanut nimen soite. Soite:n omilta nettisivuilta löytyy hieno lause: ”Soite-kuntayhtymän tunnuslause on ”Ihminen keskiössä”. Tuon tunnuslauseen ja perusperiaatteen ympärille tiivistyy koko keskipohjalainen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän perusajatus”.
Olen itse hoitotyön ammattilainen ja tehnyt sairaanhoitajana töitä lähes 20 vuotta. Olen seurannut ammattini vuoksi sote-keskustelua alusta asti. Päällimmäisenä ajatuksena on koko sote-uudistuksen aikana ollut ajatus, että asioista ovat päättämässä henkilöt, jotka eivät tiedä käytännön sosiaali- ja terveyspalvelualan työstä juuri mitään. On väläytelty hoitopaikkojen tiivistämistä, joka tarkoittaisi hoitohenkilöstön pienempää tarvetta. Mitenkähän mahtaa onnistua, kun tälläkään hoitohenkilökuntamäärällä ei tahdo aina riittävää määrää käsipareja hoitotyössä olla, vaikka töitä tehdään ns ”niska limassa”? Suurin pelkoni on, että terveydenhoito yksityistetään kokonaan. Se mahdollistaa pahimmassa tapauksessa mm terveyskeskuspalvelujen luisuvan ulkomaalaisomistukseen ja työn tekee se, joka siitä halvimmalla selviää. Kuinka käy enemmän hoitoa vaativien potilaitten? Jo nykyään tavallinen hoitopaikka yksityisessä palvelutalossa saattaa maksaa vanhukselle 1600€ kuukaudessa. Hyvin harvalla tavallisella eläkeläisellä on varaa tällaisiin maksuihin. Mitenkähän mahtanee käydä kun kaikki palvelut siirtyvät yksityisille yrittäjille?
Olen kuullut että Kokkolan yhteispäivystyksestä on saanut kaikki sijaiset lähteä. Töitä tehdään vain vakituisella henkilökunnalla. Mahtaakohan saamani tieto pitää paikkaansa? Jos näin on, en enää haaveile työstä päivystyksessä, kuten joskus tein. Haluan tehdä työni rauhassa ilman jatkuvaa stressiä hoitovirheistä tai fataaleista virhearvioinneista jatkuvan kiireen vuoksi.
Eniten minua kuitenkin surettaa Kokkolan kehitysvammaisten puolesta. Päivätoimintakeskus Kompassista saavat lähteä kaikki 5 henkilökohtaista avustajaa. Henkilökohtaiset avustajat alkoivat ajaa asiaansa ja nyt Kompassiin ollaan avaamassa muutama avustajan paikka, joita myös jo avustajina toimivat ilmeisesti voivat hakea. Muutosta toimittavan viranomaisen käytös on ollut ala-arvoista. Hän on mm maininnut eräälle omaiselle seuraavasti ”Siellähän on ruhtinaalliset olot, me yritämme tehdä niistä siedettävät” Miksi muuttaa tilannetta, jos kaikki ovat siihen tyytyväisiä. Miksi lähteä sekoittamaan kehitysvammaisen elämää joille kaikki muutokset ovat vaikeita, ja saattavat aiheuttaa pahan taantumisen voinnissa. Taantuman kiinni kuromiseen saattaa pahimmassa tapauksessa mennä vuosia. Kompassissa henkilökunta on tyytyväistä ja esimies ilmeisen tyytyväinen työntekijöihinsä. Kompassin asiakkaille on ollut pakko kertoa tulevasta muutoksesta ja tieto on jo aiheuttanut heissä levottomuutta.
Vammaisilla on lain mukaan oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Onko soiten viranomainen perehtynyt vammaispalvelulakiin? Vammaispalvelulain 8d § sanotaan mm näin: Henkilökohtaisen avun järjestämistavoista päätettäessä ja henkilökohtaista apua järjestettäessä kunnan on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset. Kaiken tämän päälle soiten muutoksesta vastaava viranomainen on maininnut, ettei Kompassin tällä hetkellä toimivista henkilökohtaisistaavustajista kannata välittää; hehän ovat vain sijaisia!
Jos Keski-Pohjanmaan soitessa on ihminen keskiössä, niin kysymykseni on: ketä sillä ihmisellä tarkoitetaan? Sitä viranomaistako, joka saa hyvää palkkaa ja katselee sosiaali- ja terveyspalveluiden kentällä tehtävää työtä norsunluutornistaan? Vai takoitetaanko sillä oikeasti sitä potilasta/asiakasta, jonka vuoksi näitä palveluita järjestetään? Onko oikeasti tarkoitus parantaa ihmisten vointia ja terveyttä vai halutaanko vain, että kaikki näyttää hyvältä paperilla. Vielä tahtoisin tietää onko potilaalla/asiakkaalla itsellä oikeus päättää tai edes ilmaista mielipidettään siitä, mikä hänen mielestään on hyvää palvelua? Vammaisilta tuo oikeus taitaa puuttua, sillä asiat järjestetään heitä kuuntelematta ja vammaispalvelulain hengen vastaisesti.
Keski-ikäisen rouvan aktiivisen elämän metsästys 