Iin Hamina

Tämän kesän lomamatka Leville on alkanut. Lähdimme aamulla vanhempieni luota ajelemaan kohti meille molemmille mieluista lomakohdettamme. Ehdotin alkumatkasta miehelleni, josko pysähtyisimme ja tutustuisimme Iin Haminaan. Olin lukenut paikasta Retkipaikka.fi:stä, ja paikan historia ja miljöö kiehtoivat minua.

Pysähdyimme Iin kirkon eteen ja minua odotti suuri iloinen yllätys. Kirkon pihalta asteli vanha luokkakaverini Riitta. Huomasin hänet jo kaukaa ja parkkeerasin autoni ihan vinkkeliin kiireessä, koska pelkäsin, että tuttavani ripeänä naisena kerkeää painella tiehensä, ennen kuin olen ulkona ja pääsen kajauttamaan suuriäänisen tervehdykseni. Olipa mahtavaa tavata kaveri vuosien takaa. Vaihdoimme kuulumiset ja hän antoi vinkkejä Iin Haminaan tutustumiseen sekä mistä voisi nauttia mahdollisesti virvokkeita ennen matkan jatkamista.

Vaihdettuamme kuulumiset, suuntasimme mieheni kanssa ensin sisälle Iin kirkkoon. Siellä oli alkamassa hautajaiset, joten vain nopeasti vilkaisimme sisälle ja otin muutaman valokuvan, ennen kuin jatkoimme matkaa Iin Haminaan. Iin Haminan nimi tulee ruotsinkielisestä sanasta hamn – satama. On olemassa todisteita, että paikalla on ollut asutusta jo 1300-luvun lopulla. Eli ei mikään ihan turha alue. Viralliseksi kauppapaikaksi Oulun, Kemin ja Tornion rinnalle Iin Hamina julistettiin 1531. Tärkeimpänä kauppatavarana oli lohi, mutta myös turkikset ja kuivattu hauki kuuluivat talonpoikien markkinoille tuomiin kauppatavaroihin.’

Kiersimme Iin Haminaa ensin menemällä Yläkatua tien päähän ja palatessa poikkesimme Alakadulle, jota pitkin astelimme takaisin. Olo oli hyvin kotoinen! Ihan kuin olisimme astelleet oman kotikaupunkimme Kokkolan Neristanissa eli vanhassa kaupungissa. Eroja toki on. Iin Hamina on rakennettu todella tiheään. Jotkin talot ovat seinästä kiinni toisissaan ja kadut ovat vieläkin kapeammat kuin kotikaupunkimme vanhassa kaupungissa. Reunimmaisena olevan alakadun talojen takana virtaa Iijoki. Näistä taloista on siis upea näkymä joelle!

Päätimme Iihin tutustumisen Riitan neuvojen mukaan alueella olevaan Huilinki-kahvioon. Kahvio ei itse asiassa ollut vielä auki, paikan pitäjä oli vielä moppaamassa lattioita edellisen päivän jäljiltä. Hän huikkasi meille ystävällisesti, kun tulimme sisälle. Koska halusimme vain kylmää juotavaa, hän tuntui olevan tyytyväinen ja alkoi kertoa meille työstään ja kahvion historiasta. Rakennus oli aikoinaan ollut uittomiesten kämppänä. Yläkertaan oli sisustettu yksi huone esittämään millaiset uittomiesten olot aikoinaan rakennuksessa olivat olleet. Pihalla oli myös uitto-museoksi varustettu vanha aitta, johon halukkaat voivat tutustua. Me jätimme sen tällä kertaa väliin. Istuimme hetken pihamaalla ja maistelimme Yli-Kiimingissä tehtyä jäätelöä ja nautimme miellyttävän pihapiirin tunnelmasta ja ihanasta auringon paisteesta. Kahvilan emäntä tuli vielä pihalle jututtamaan meitä ja kertoili paikallisista tilaisuuksista ja Huilingissa järjestettävästä musiikkitapahtumasta.

Jos olet matkalla pohjoiseen, ei Iitä kannata ohittaa. Siellä on paljon mielenkiintoista nähtävää, runsaasti historian havinaa sekä todella ystävällisiä ihmisiä!