Kaksi viikkoa kesälomasta on mennyt yhdessä hujauksessa. Elämä on ollut täynnä elämää ja oikein hyvää elämää se on ollutkin.
Ensimmäisen lomaviikkoni vietin Helsingissä. Siitä olenkin jo kirjoittanut, joten eipä siitä enempää. Kotiin palattuani olen keskittynyt lähinnä ”ruumiin kulttuuriin”.
Kävin elämäni ensimmäisen kerran kokeilemassa golfia muutama viikko sitten, kun olin ystävilläni kylässä Pietarsaaressa. Innostuin niin, että Ilmoittauduin golfin alkeiskurssille. Kurssi oli viime sunnuntaina.
Ensimmäiset pari tuntia harjoiteltiin lyöntejä eri mailoilla rangella. Iltapäiväksi meille oli varattu rata ja pääsimme harjoittelemaan opittua oikealla kentällä. Pelasin yhdessä kahden muun kurssilla olleen naisen kanssa 9 reikää. Yllättävän hyvin me osattiin, vaikka välillä turvekin lensi pallon sijaan.
Tiistaille varasin itselleni ajan kentälle ja kävin pelaamassa ensimmäisen kerran yksin. Mulla oli loistava paikka pelata! Etenin kentällä neljän kokeneen mies golfaajan perässä, joten pysyin hyvin tahdissa. Yksi miehistä oli vanhempi herrasmies ja hän antoi aloittelijalle hyviä vinkkejä. Se lämmitti mieltä!
Etenin yllättävän hyvin reiälle 8. Merkkasin koko ajan lyöntimääriä saamalleni kortille ja omasta mielestäni pärjäisin hyvin. Turve toki pölähteli edelleen paikoin ja viidennen reiän jälkeen alkoi käsi olla jo niin kipeä, että golfkärryn vetäminen oli hankalaa.
Seitsemättä reikää pelatessani alkoi jyristä. Taivas oli aivan musta.
Aloitin reiän 8, kun ajattelin että kerkeän. Pelatessani kuulin sumutorven varoitusäänen, jonka oikein oletin olevan varoitus lähestyvästä vaarasta. Kastuin aivan likomäräksi juostessani golfbägiäni perässä vetäen autolle. Tuuli niin, että kävyt irtoilivat männystä. Ne iskivät selkääni, kuin kiidättämään vauhtiani. Sain pakattua kamat autoon ja ajoin kotiin.
Kotimatkalla mietin mitä mahtoi kuulua niille nuorille, jotka olivat myrskyn alkaessa olleet kentän alussa. Luin jostain, että puitakin olisi kaatunut! Toivottavasti kukaan ei loukannut itseään.
Kaikesta huolimatta ensimmäinen golfkokemukseni oli miellyttävä. Siitäkin huolimatta, että oikea käsi oli kipeä useamman päivän sen jälkeen. Päässä kaikui äidin ääni: ”Sillä se lähtee millä se on tullutkin”. Ymmärrän kyllä, että lyöntitekniikkani on väärä! Ei voimalla, vaan tekniikalla.
Juhannuksen jälkeisen viikon lomailen Lapissa, mutta sitä seuraavalla viikolla golffaan taas!
Keski-ikäisen rouvan aktiivisen elämän metsästys 