Kuukausi: heinäkuu 2021

Mä olen aina inhonnut liikuntaa. Vain (hitaasti) kävely, uiminen ja tanssi ovat saaneet minulta hyväksynnän. Tanssia rakastin nuorena! Se oli minulle eräänlainen keino ilmaista itseäni ja tuoda julki sisälläni vellovia tunteita. Uimisessa olin jopa ihan hyvä, varmaan siksi, että vesi kannatteli hyvin lihavaa kehoani.

1970-80 lukujen koululiikunta oli omiaan tappamaan viimeisenkin kiinnostukseen kaikkeen liikuntaan viittaavaakin. Muistoissani on joka syksyiset ja keväiset Cooperin testit. Boikotoin niitä kävellä löntystämällä koko 12 minuuttia. Sain aina huonoimman ajan luokaltani. Suksia piti joka talvi raahata bussissa, kun kävin ylä-asteen ja lukion kirkolla. Että se oli rasittavaa! Ja voi niitä nöyryyttävää hetkiä, kun opettaja sanoi, että tänään on sitten telinevoimistelua! Vihasin puomia, kun pelkäsin tippuvani siltä. Mun lihava kroppani ei sopinut yhteen telineiden kanssa.

Elämäni muuttui hieman ennen 1990-luvun alkua. Olin Sveitsissä au-pairina Zürichin lähellä pienessä Horgen nimisessä kylässä. Vapaa-aikaa jäi aika runsaasti ja vietin sen mielelläni Zürichissä. Otin tavakseni kävellä ympäri kaupunkia, koska siten tutustui kaupunkiin parhaiten. Aluksi kiertelin keskikaupungilla ja punaisten lyhtyjen alueella, mutta kun kunto kasvoi, aloin jäämään junasta yhä aikaisemmin ja aikaisemmin. Pitkät kävelymatkan saivat minut laihtumaan huomaamatta aika paljon. En tiedä paljonko painoin ennen Sveitsiin lähtöä, enkä sitäkään paljonko vaaka näytti palatessa, mutta äidilläni oli vaikeuksia tunnistaa minua kotiuduttuani.

Aloitin opiskelut ja tapasin lasteni isän, jonka vaikutus liikkumiseen on ollut huomattava! Hänen kanssaan uskalsin kokeilla hiihtämistä uudelleen ja yllättäen pidinkin siitä. Hän oli kasvanut laskettelurinteiden vieressä ja halusi opettaa minutkin laskettelemaan. Yritin ja yritin, mutta lasketteluun ei minun fysiikkani taipunut. Kun hän kihlasi minut, ajattelin, että nyt ollaan turvallisella pohjalla parisuhteessa, päätin siis, että laskettelu saa jäädä. Ensimmäinen mieheni oli, ja on edelleen, hyvin liikunnallinen ja yhteiset vuodet saivat minut ymmärtämään, että liikunnasta voi todellakin nauttia ja että se voi olla rentouttavaa.

Sairaanhoitajakoulussa liikuntatunnit olivatkin sitten yhtä juhlaa. Siellä ei ollut enää ”pakkoja”, joita kuului tehdä koska opetussuunnitelmassa niin sanotaan. Opettaja kyseli meiltä mitä haluamme tehdä. Kävimme ainakin jousiampumassa, pelaamassa sulkapalloa ja kokeilemassa ammuntaa. Miten virkistävältä tuntuikaan kokeilla itselle aivan uusia lajeja.

Toivon todella, että peruskoulun liikunnan opetussuunnitelmaa on muutettu ja ”pakot” ovat poistuneet. Jos nuoria hyppyytetään koulun liikuntatunneilla vastentahtoisesti, ei liikuntaan varmasti synny minkäänlaista kipinää.

Elämänmuutosta aloittaessani tiesin, että mun olisi löydettävä muutama liikuntalaji, joita voisin jatkaa loppuelämäni. Itse en ollut ihan vakuuttunut että näin kävisi! Siitä miten ja mitkä lajit kolahtivat sitten tuonnempana.

Keväällä 2019 oli päässäni alkanut itää ajatus suuresta elämänmuutoksesta. Haaveilin aktiivisesta elämästä, vaikka en vielä osannutkaan kuvitella mitä se sisältäisi.

Halusin myös oppia syömään oikein, sillä olin jo kauan sitten oivaltanut, että minulla on jonkinlainen syömishäiriö. Olen aina ollut kiinnostunut ruuasta ja ruuan laittamisesta. Tiesin mitä ja kuinka paljon minun pitäisi syödä, ja monesti niin teinkin. Valitettavasti sain usein ahmintakohtauksia, jolloin söin jotain mitä mieleni silloin teki (yleensä jotain hyvin rasvaista ja suolaista kuten makkaraa) niin paljon että mahani oli niin täynnä, että siihen sattui.

En halunnut nimetä elämänmuutostani laihdutuskuuriksi, koska olin vannonut etten ikinä enää laihduttaisi. Toki toivoin, että laihtuisin, sillä unelmoin, että voisin ostaa vaatteeni tavallisista vaatekaupoista, eikä tarvitsisi enää hakeutua ”isojen tyttöjen osastolle”. Tykkään kierrellä kirpputoreja, ja toiveeni oli että löytäisin niiltä arjessa tarvitsemani vaatteet. Ekologisuus on minulle tärkeä asia ja tiedän, että vaateteollisuus on yksi kaikkein saastuttavimmista teollisuudenaloista.

Mietin pitkään voimalauseita, joita itselleni toistamisella toivoin tsemppaavani itseäni matkallani muutokseen. Ensimmäiseksi tavoitteekseen otin ”elän aktiivista elämää”. Uskoin, että saisin aikanaan sisältöä muutokseni alussa vielä aika tyhjänä päässäni kaikuvalle lauseelle. Elämänmuutosta aloittaessani vietin noin 70% ajastani sohvalla joko TV:tä katsellen tai lukien. Elämäni oli hyvin passiivista! Aktivoitumiselle oli siis todellinen tarve, jotta saisin elää terveempänä ja hyvinvoivampana pidempään kuten toivoin.

Toiseksi voimalauseekseni valitsin ”syön värikästä ruokaa”. Kuten jo sanoin, minulla oli perustiedot ravitsemuksesta, joten ruokailuun tarvitsin lähinnä säännöllisyyttä ja annoskokojen hallinnan opettelua. Ennen elämänmuutokseeni alkua satuin näkemään dokumentin paaston vaikutuksesta painonhallinta. Päätin kokeilla 5:2 dieettiä, jossa paastotaan 2 päivää viikossa. Paastopäivinä voi syödä noin 500kcal, muina päivinä syödään tavalliseen tapaan. Paasto sopii hyvin ihmiselle, joka kykenee hallitsemaan syömistään paaston jälkeen, eikä sorru ahmimaan pidemmän paastojakson jälkeen. Yllättäen paasto sopikin minulle äärettömän hyvin!

Näillä spekseillä lähti mun elämäntavan muutos. En kokenut laihduttavani kun ajattelin, että syön värikästä ruokaa ja paastoan vain välillä pitääkseni huolta terveydestäni. Aktiivisuuttani lisäsin pikkuhiljaa pidentämällä kävelylenkkejä. Hiljaa hyvää tulee!