Tunnen itseni taistelevaksi taivaanrannanmaalariksi. Rakastan käsitöitä, taidetta, golfausta (normi ja frisbee) sekä suunnistusta. Olen iloa ja keveyttä elämään hakeva keski-ikäinen täti-ihminen.
Maailma on mahdottoman mielenkiintoinen paikka ja täynnä kaikkea jännittävää. Siksi kirjoitan blogissani itseäni kirjoitushetkellä kiinnostavista aiheista: matkakuvauksia, kirja- ja teatteriarvosteluja, mielipiteitä maailman tapahtumista, ihmisistä ja heidän tavoistaan: juttuja käsitöistä ja muusta kulttuurista sekä vaatteista, muodista ja pukeutumisesta. Mukana on ihan fiktiivisiä tarinoitakin, joiden juuret kumpuavat elämäni varrella kohtaamieni ihmisten tarinoista. Oma elämänmuutokseni on myös vahvasti mukana kirjoituksissani.
En halua rajata itseäni yhden aiheen asiantuntijaksi, koska en koe itseäni minkään alan asiantuntijaksi. Tahdon ilmaista vain oman pienen ihmisen mielipiteeni. Maustan kuvia valokuvilla, jotka ovat kaikki itse ottamiani.
Olet tervetullut lukemaan kirjoituksiani ja tutustumaan maailmaan minun vinkkelistäni!
Keski-ikäisen rouvan aktiivisen elämän metsästys 
Hei,avainsanat
Tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan/ kommentoin kenenkään blogiin. Nyt haluan kuitenkin tehdä näin, koska sain kirjoituksestasi kaipaamaani vahvistusta omalle ajattelulle. Lukiessani aivan sattumalta kirjoituksesi, mikä liittyi Maslowin tarvehierarkiaan ja taisi olla vuonna 2019, koin iloista voimaantumista ja oivaltamisen riemua.
Tapahtumien polku meni jotenkin näin: Sateinen tiistai ja söin karjalanpiirakoita flunssaisena poikani kanssa, joka on myös flunssassa ja turhautunut, kun ei pääse urheilemaan. Meillä oli kuitenkin hyvä keskustelu siitä, miten ikävissä ja haastavissa asioissa kannattaa pyrkiä näkemään myös jotain hyvää. Keskistelumme polveili ja liipasi jotenkin ihmisen tarpeita. Poikani ei ole vielä lukiossa ehtinyt lukea psykologiaa, joten sain ideaa, että halusin kertoa 17-vuotiaalle pojalleni Maeslowin tarvehierarkiasta. Googlettaessani kuvaa hierarkiasta, osui blogitekstisi silmiini. Olen itse keski-ikäinen psykiatrinen sairaanhoitaja ja nämä olivat avainsanat, mitkä veivät eteenpäin ja ohjasivat lukemaan tekstejäsi.
Ajatus kulttuuri tyhjiöstä; kauneuden ja taiteen kokemisesta osuivat ja upposivat. Ymmärsin paljon itsestäni ja omasta elämäntilanteestani, kun hymyillen eläydyin kokemaasi. Tekstisi oli avointa, rohkeaa ja aitoa. Kiitos siitä. Sain siitä rohkaisua omiin mietteisiini ja suunnitelmiini. Ymmärsin, miten viimeisen kahden vuoden aikana elämässäni on ollut niukalti aikaa esteettisyydelle, kun elämä on ollut melkoista suoriutumista ja olen ollut väsynyt keski-ikäinen äiti-ihminen, joka on laiminlyönyt omaa itseään.
Olen tuntenut vetoa taidetarapeuttisen ohjaajan opintoihin ja nyt sain kirjoituksestasi vahvistusta opintoihin hakeutumiselle ja ennenkaikkea omien tarpeiden huomioimiselle. Kiitos siis sinulle ja oikein hyvää jatkoa. Hienoa, että kirjoitat!
Heli 52v. Pirkanmaalta
Hei kollega! Mäkin olen psykiatrinen sairaanhoitaja.
Ihan mahtava kuulla, että näistä mun sepustuksista on ollut iloa tai jopa hyötyä jollekin.
Toivon että seuraat unelmiesi ja uskot itseesi. Mun paras oppi elämässä on ollut: ”mitään ei saa jos ei edes yritä!”
Kaikkea hyvää sinulle toivoo:
Marja, nainen blogitekstin takana