Tekijä: Ikinuoren naisen pienet ilot

Elämä on ruusuilla tanssimista. Se on myös vaahtokarkkeja ja sisupastilleja. Sen seurassa viihtyy, ellei satu olemaan sairas tai huonossa voinnissa. Sellaisiakin päiviä on. Tiedän, että minun pitäisi ajatella elämän olevan yhtä ylämäkeä, jatkuvaa nousukiitoa. Tiedän, että elämän voi ajatella hyväksi, jokaisen päivän ja hetken onnelliseksi. Mutta silti elämä vaan ei mene niin, vaikka kuinka yritän.

Toiset päivät ovat täydellisiä.  Ne ovat niitä päivä, joina tunnen jo aamusta, että aurinko paistaa ja rakkaus kukoistaa. Noina päivinä asiat sujuvat kuin joku olisi ennalta suunniteltu. Onnellisina päivinä tunnen, että kaikki onnistuu ja kykenen ihan mihin vain. Onnellisina päivinä väripaletin kaikki kirkkaimmat värit ovat käytössä. Nuo päivät ovat täynnä hymyileviä kasvoja ja pieniä ilon aiheita. Täydellisiä päiviä on usein. Ne auttavat jaksamaan ja antavat toivoa myös huomiselle. Päivinä, jolloin tallaan kuin olisin polvia myöten suossa, tuntuu, että hyvät päivät irvistävät kuin muistuttaakseen elämän realiteeteista. Surkeina päivinä mikään ei onnistu, maailma piirtää elämääni mustan ja harmaan sävyillä. Tummasävyisinä päivinä maailmastani on aurinko kuollut, tunnen olevani umpikujassa, labyrintissä ilman ulospääsyä.

Tätähän se inhimillinen elämä on, hyvän ja pahan vuorottelua. Ilman hyvää ei ole pahaa, ilman rumaa kaunista, ilman valoa pimeää. Omassa vallassani on, kummalle annan vallan, hyvälle vai pahalle. Olen vastuussa elämästäni. Voin tehdä siitä sellaisen kuin haluan. Elämän realiteetteihin kuuluu tasapaino kaikessa. Voin valita olevani onnellinen. Valintani olla onnellinen ei silti poista sitä tosiasiaa, että elämä tuo eteeni kuolemia, eroja, työttömyyttä tai sairautta. Voin valita kuinka suhtaudun elämän vastaan tuomiin taka-iskuihin. Masennunko, luovutanko tai annanko esimerkiksi päihderiippuvuudelle vallan. Voin ottaa ikävät tapahtumat myös haasteina, joihin on olemassa jonkin näköinen ratkaisu.

Kuinka paljon rohkeutta tänään uskallan jättää käyttämättä, kysyi joku viisas. Tuossa ajatuksessa on mielestäni todella paljon ajateltavaa nykyaikana. Olisi niin helppoa antaa periksi ja luovuttaa vastoinkäymisten edessä. Koskaan en voi tietä, mitä voin saavuttaa tai aikaan saada, jos luovuttamisen sijasta jatkankin sinnikkäästi eteenpäin: minuutti kerrallaan, päivä kerrallaan. Noista pienistä askeleista muodostuu pidempi polku ja pian huomaankin, että tehtävä on suoritettu. Urakka on ohi ja aurinko paistaa jälleen, ilo on palannut.

Unelmointi on arvokasta, se antaa elämälle merkityksen. Oman elämänsä merkitykselliseksi kokeminen tuo elämään iloa ja lisää elämän onnellisia päiviä, se auttaa myös kestämään elämän eteensä tuoman ylämäet. On tärkeää muodostaa kuva siitä mitä haluaa saavuttaa.  Kun nostan päivittäin ajatuksiini mielikuvan siitä, mikä minulle on elämässäni tärkeää, muistan minkä eteen olen valmis tekemään joka päivä edes pienen hetken töitä.

Inhimilliseen elämään kuuluvat sekä hyvät, että ne huonommat päivät. Kukaan meistä ei välty elämän nurjalta puolelta. Asenne ratkaisee, kuinka haluan suhtautua kalman kouraisemiin ja pakkasen puremiin päiviin. Voin itse päättää annanko voittaa itseni vai nousenko itse voittajaksi!

Viime yönä valvoin. Mietin ajatuksia ja siitä kuinka ne liittyvät ihmisen pahuuteen. Sain vision siitä kuinka ajatukset liittyvät meitä ympäröivään pahuuteen.

Kaikki alkaa ajatuksesta. Kuinka hyvä olisikin alati monitoroida ajatuksiaan. Suodattaa sieltä ne, jotka ovat vähemmän toivottavia. Lähden kasaamaan ajatustani sillä, että kaikki mitä näemme, on saanut alkunsa jonkun ihmisen ajatuksesta. Ajatukset ovat luovaa voimaa. Mitään tässä maailmassa ei olisi, ellei joku olisi ensin kyennyt omassa mielessään visioimaan sitä. ”Jos kykenet kuvittelemaan sen, voit luoda sen todeksi”, sanoi joku viisas.

En usko, että taivaassa päämme yllä avaruudessa käytäisiin sotaa meidän sieluistamme. En usko, että hyvä ja paha kävisivät sfääreissä sotaa siitä kumpi voittaa ja saa sen jälkeen hallita meitä kuolevaisia. Silti uskon inhimilliseen pahuuteen, jollaiseen eläimet eivät kykene. Jumala, tai miksi korkeampaa voimaa haluaakin nimittää, on puhdas rakkaus. Jumala on juuri sellainen rakkaus, jollaiseksi Raamatun korinttolaiskirjeen 13 luku sen kuvailee.

Mistä siis inhimillinen pahuus tulee? Ihmiselle on annettu vapaa tahto. Ja kuinka ihminen tuon vapaan tahdon käyttää? Hän käyttää sen luomalla vihaa, katkeruutta, köyhyyttä ja sairauksia. Kaikki mitä tässä fyysisessä maailmassa on lähtöisin ajatuksista. Inhimillinen pahuus lähtee ihmisten kollektiivisista ilkeistä ajatuksista. Kun tarpeeksi monta ihmistä ajattelee samoja alhaisia ajatuksia, saadaan syntymään rotuvihaa, kiistoja, sotia, nälänhätää jne.

Sillä mitä minä tänään ajattelen, on vaikutusta omaan elämääni. En voi vaikuttaa kuin omaan elämääni. Samalla tavalla kuin kaatuva domino-palikka, joka saa kaikki muut palikat kaatumaan mukanaan, minun käytökseni vaikuttaa muihin ympärilläni oleviin ihmisiin. Kuinka minä käyttäydyn ja kohtelen muita, palautuu itselleni takaisin. Domino-efekti toimii jo ajatuksistani käsin. Minulla on vapaa tahto käyttää ajatusteni luovaa voimaa, kuten itse parhaakseni näen. Jokainen ajatus on tärkeä. Rakkaudelliset ajatukset luovat rakkaudellisia tekoja ja ympäristöä, ilkeät ja alhaiset ajatukset sekasortoa ja epäonnea.

Maailmassa on pahuutta. Maailmassa on hyvä ja paha. Mutta ne molemmat saavat alkunsa ihmisen mielessä. Se mitä ja miten ajattelen, on tärkeää luodessani elämääni.

Ajattele mitä ajattelet!