Kategoria: Luontojutut

Tämä päivä meinasi alkaa pettymyksellä, mutta onneksi vain meinasi. Aamulla satoi nimittäin vettä. Olimme suunnitelleet pieniä kävelyreittejä päivälle ja sade olisi tehnyt kävelemisestä huomattavasti epämiellyttävämpää. Onneksi sade loppui yhdentoista maissa ja pääsimme matkaan.

Ensin suuntasimme Alman (v.1995 Nissan Almera. ”Urheilumallinen” (lue matala) huippuyksilö, joka ei koskaan ole jättänyt minua vielä tienvarteen.) nokan kohti Ruoppaköngästä. Olimme lukeneet paikasta Retkipaikka.fi:stä. Polun alku oli helppo löytää, mutta paikan tolpilla merkityt polut veivät upeille kalliomuodostelmille ja könkään ääni kuului jossain taustapauhuna, mutta itse könkäästä ei näkynyt vilahdustakaan. Ihastelimme jylhiä kallioita ja otimme muutaman kuvan jonka jälkeen peruutimme (jalan tietenkin) muutaman sata metriä kallioisessa, kivikkoisessa ja juurakkoisessa metsässä.

Puolesta välistä kalliolle vievää polkua haarautui merkitsemätön reitti, jota lähdimme vielä seuraamaan. Valtavia kiviä ja uskomattoman kookkaita juuria väistellessä kiittelimme, että olimme valinneet Ruoppakönkään ensimmäiseksi kohteeksi. Löysimme itse Ruoppakönkään. Tosin ihailimme sitä aika kaukaa, koska köngäs oli kurussa ja kuru oli erittäin kostea ja siellä oli runsaasti aluskasvillisuutta mikä takasi myös sääskien ja mäkäräisten määrän. Ensimmäistä kertaa rekisteröimme, että ”Suomen ilmavoimat” ovat heränneet tähänkin Lapin kesään!

Ruoppakönkäältä olimme päättäneet ajella Pallastunturin maisemiin. Päivän varsinainen ohjelma olisi Pyhäjoenkierros. Matkalla tuntui, että on pakko poiketa Pallashotelilla. Pallastunturin ja vanhan hotellin näkeminen saa sydämeni aina hakkaamaan tavallista nopeammin ja tuntuu, kuin olisin palannut sydämeni kotiin. Ehkäpä jo ensi vuonna vietämme lähes koko loman Pallastunturin maisemissa?

Pyhäjoen luontopolku löytyi helposti. Lähdimme reippaasti taivaltamaan vain vesipullo repussa. Tarkoitus oli myöhemmin mennä Pallasjärven rantaan paistamaan makkarat. Reitin alkupää oli helppokulkuista lehtometsää. Itseni yllätti aika alkupuolella oleva valtava saniaispöheikkö, jonka keskellä kukki täydessä kukassa tuomia. Vastaavaa saniaisesiintymää en ole nähnyt vielä koskaan aikaisemmin.

Lehtomaisema muuttui äkkiä kuivaksi kangasmetsäksi. Polku muuttui kivikkoiseksi ja juuriakin oli taas kiitettäväksi. Polku nousi ensin mäelle, josta se sitten alkoi laskeutua taas joenuomaan. Vähän ennen puoltaväliä oli mukava taukopaikka: pieni laituri kalliolammen rannalla. Istuimme siinä tovin ja juttelimme kanssamme matkaa taittavan pariskunnan kanssa. He olivat samanlaisia nautiskelija-kävelijöitä. Pariskunnan miehellä oli kamera kaulassa ja hekin epäilemättä pysähtyivät kuvailemaan tuon tuosta. Tapasimme toisemme aina taukopaikoilla ja molemmat pariskunnat olimme suunnistamassa Pyhäjoenkierroksen jälkeen makkaranpaistoon Pallasjärven rannalle.

Maisemalaiturin jälkeen noustiin taas notkelmasta kalliolle. Edessämme oli upea kalliomaisema mäntyineen. Ihailimme maisemia ja olimme hyvin tyytyväisiä päivän reitin valintaan.

Kalliomaiseman jälkeen kävelimme jonkin matkaa tavanomaisessa lappilaisessa metsässä, kunnes saavuimme pienelle suolle. Suo oli aivan täynnä hillankukkia. Suolla oleva opastaulu kertoi hillan arkuudesta. Sato saattaa pilaantua kukkimisvaiheessa runsaasta sateesta tai vielä raakilevaiheessa kylmästä. Toivon todella, että hillasato onnistuu tänä vuonna! Hillankukkien joukossa oli runsaasti suokukkaa, joten koko suo oli valkea ja vaaleanpunainen. Taustalla häämöttivät Pallaksen huiput. Voiko kauniimpaa olla?

Loppumatkasta vastaan tuli vielä viiden poron lauma. Lauman johtajaporo kuopi meille kaviollaan maata, varoittaen tulemasta lähemmäksi. Soimme luonnollisesti poroille etuajo-oikeuden ja löntystelimme jo hieman väsyneinä porojen perässä.

Pyhäjärvenkierros on luontopolku ja se on merkitty käpymerkeillä. Reitillä on opastetauluja kertomassa luonnosta ja elinkeinoista alueella. Matkaa kertyy noin 3,5km, joka paikoin huonokulkuisesta maastosta johtuen, tuntuu kyllä reilusti pidemmältä. Huonojalkaisille en reittiä suosittele.

Luontopolun jälkeen suuntasimme matkamme Pallasjärven Punaisellehiekalle. Kyllä, hiekka todellakin on siellä punaista. Maisema on vertaansa vailla. Järven takana näkyivät Pallaksen vielä osittain lumen peittämät huiput. Punaisellahiekalla kohtasin elämäni ensimmäiset kuukkelit. Ne ovat veikeitä ja hieman röyhkeitä lintuja jotka norkuvat matkailijan eväitä. Nuotiolla oleva perhe syötti niille makkaranpaloja, joita linnut kävivät jopa kädestä noutamassa.

Makkaroiden ja muumilimsojen jälkeen sanoimme uusille tuttavillemme hyvästit ja suuntasimme takaisin majapaikkaamme. Olimme ajaneet tuskin viittä minuuttia, kun alkoi sataa. Kävipä meillä uskomaton tuuri!

Ensimmäisen kokonaisen Lapin lomapäivän kunniaksi päätimme kavuta Särkitunturiin. Särkitunturi oli ohjelmassa viimevuotisella Levin reissulakin, mutta viikko on rajallinen aika ja siihen ei voi sovittaa ihan kaikkea haluamaansa. Viime vuonna olimme Levin maisemissa ensimmäistä kertaa, ja koko seutu oli siis vieras. Aikaa meni paikkaan tutustuessa, eli ajellen päämäärättömästikin tutustuen alueeseen. Tänä vuonna pystyisimme paikkailemaan sivistykseen jääneitä aukkoja.

Minua pelotti lähteä tunturiin. Lihava astmaatikko ja kolmen kilometrin nousu eivät kuulosta varsin vakuuttavalta samassa lauseessa. En luonnollisestikaan maininnut pelostani mitään aviomiehelleni, sitkeä ja ylpeä kun olen. Vedin tyynesti vaelluskengät jalkoihini, ja ajattelin, ettei se matka tapa vaan vauhti.

Särkitunturiin lähtevän polun vieressä on parkkipaikkaa molemmin puolin tietä. Tien toisella puolella on maisemaparkki, josta voi ihailla Särkijärveä ja sen takana näkyvää Pallasta. Pysäköin autoni Särkitunturille lähtevän polun läheisyyteen tien toiselle puolelle ja lähetin mielessäni rukouksen ylös, että selviäisin ilman suurempia vaurioita reissusta.

Alkumatka taivallettiin tavanomaisessa lappilaisessa metsässä. Ilma tuoksui koivulta ja mustikanvarvuilta. Alku oli yllättävänkin helppoa. Loivaa nousua ja minua puuskutti vain hieman. Vähän ennen puoltaväliä tuli vastaan kaksi iäkkäämpää naishenkilöä, ja minä sain virtaa: ”jos nuo ovat jaksaneet, niin kyllä minäkin!”

Puolenvälin jälkeen oli virallinen pysähdyspaikka. Sarvivaarassa oli kota, vessat ja liiteri puille. Kota näytti olevan aika uusi ja paikalla oli jopa metalliset makkaranpaistotikut. Kodan vieressä oli pieni tunturilampi, jossa tunturista palatessamme oli nuoria naishenkilöitä uimassa. He olivat sanoneet miehelleni, että vesi oli yllättävän lämmintä, lämpimämpää kuin Jerisjärvessä tai Särkijärvessä.

Kodalta alkoi sitten varsinainen nousu. Reilu kilometri oli suoraa nousua. Maasto muuttui kuivaksi ja kituliaaksi mäntymetsäksi. Oli todella kuuma päivä, palattuamme takaisin oli varjossa mittarissa +25C. Tuo metsä tuoksui männylle ja suopursuille. Rakastan kuivaa mäntymetsää sekä kituliaita ja vänkkyröitä latvasta taipuneita mäntyjä ja keloja!

Vähän ennen huippua siihen asti helppokulkuinen ”highway”, jota oli helppo noususta huolimatta taivaltaa, muuttui kivikkoiseksi ja epätasaiseksi. Onni oli se, että olimme saapuneet perille Särkitunturin laelle. Huipulla oli enää muutama puunkarahka ja paljon kiveä. Yllättäen tunturissa oli myös kaksi pientä lampea. Näkymä alas ja muihin tuntureihin oli sanoinkuvaamattoman upea. Tunturissa oli tulentekopaikka ja kömmänä puille sekä pieni wc.

Paistoimme makkarat ja juttelimme kahden miellyttävän nuoren miehen kanssa, jotka kertoivat asuvansa Levillä. On aika hauska ilmiö, miten luontoreissuilla kohtaa yleensä miellyttäviä ihmisiä, joilta saa uusia vinkkejä seuraaville retkille. Pieni lepotauko tuli kyllä tarpeeseen. Istuimme tovin laella ja ihailimme maisemia tuntien itsemme pieniksi ja jopa tyhjänpäiväiseksi mahtavan luonnon rinnalla.

Paluumatkasta ei ole lapsille kerrottavaa. Alastulo oli helppoa eikä lihavaa astmaatikkoakaan puuskututtanut ensinkään. Viikolla vihoitellut polvikin osasi olla muistuttamassa olemassa olostaan.

Särkitunturi on vierailemisen arvoinen kohde, jos olet Muonio-Kittilä akselilla lomalla ja se on myös valittu Suomen kansallismaisemien joukkoon. Me rakastuimme paikkaan!