Arkipäivän realismia, Hyvä arki, Muoti, Pukeutuminen, Vaatteet

Mitä opin pukeutumishaasteesta

Instagramia eräänä iltana hieman tylsistyneenä selatessani, silmäni osuivat ”wear your values challengeen”. En yleensä innostu pukeutumishaasteista, mutta se tosi asia, että tässä haasteesta pääosassa olisivat kierrätetty, korjatut, tuunatut ja jostain saadut vaatteet vaikutti minusta erityisen hauskalta. Muodin  ja pukeutumisen ekologisuus ja vastuullisuus ovat  tulleet minulle ikää myöten hyvin tärkeiksi asioiksi. Päätin siis osallistua haasteeseen.

Keskiviikko iltana kaivelin haasteen esiin ja mietin jo vähän valmiiksi mitä seuraavana päivänä laittaisin päälleni. Torstai aamu valkeni harmaana mutta lämpimänä. Teki hirveästi mieli lähteä kirpparikierrokselle naapurikaupunkiin Pietarsaareen. Torstain asuksi valitsin muutama vuosi sitten kuolleen setäni vanhoista farkuista katkaistut ja kavennetut (silti edelleen liian isot!) sortsit, raita t-paidan ja neuletakin, molemmat kirppislöytöjä viime vuodelta. Jalkoihin vetäistin siniset, nyt 9 kesää mukanani kulkeneet Converset ja kännykän ja pankkikortin sujautin 6 vuotta sitten Helsingin reissulta ostamaani kotimaiseen Lumi-merkkiseen pikku reppuun. Näin mä tykkään pukeutua: helppoa, käytännöllistä ja mukavaa!

Torstai iltana mietin kuumeisesti mitä pukisin päälleni perjantaina, kun haasteessa ohjeena oli: perintökalleus vaihdettu tai saatu vaate. Mulla on monta vaatetta, jotka ovat viime syksynä kuolleen äitini vanhoja. Vaihtelimme paljon vaatteita keskenämme. Minä kävin äidin vaatekaapilla vanhemmilla käydessäni ja äiti minun kaapilla, kun vieraili kotonani. Ongelmana on se, että tällä hetkellä elopainoni estää minua käyttämästä kaikkia äidiltä jääneitä vaatekappaleita.

Valitsin perjantain asuksi samat sortsit kuin torstaina, hihattomaan sinisen topin ja varmasti ainakin 30 vuotta vanhan Pierre Cavallon puuvillaisen neuletakin. Takin kiinnitin Birgittalaissoljella, joka oli äitini. Jalkoihin samat Converset  ja selkään Lumi reppu kuten torstaina. Näissä vetimissä kiersin ensin oman kotikaupunkini kirppareita ja niiden jälkeen kävimme vielä Kokkolan Taidemuseossa katsomassa uusimman näyttelyn.

Tähän tökkäsi mun haaste hetkeksi. Mulla on paljon vaatteita, kuten naisilla usein tuppaa olemaan. Alkoi harmittaa, että jo kahden päivän jälkeen mä toistan itseäni ja sen lisäksi pukeudun äärettömän tylsästi! Lauantaina ja tänään sunnuntaina olen pukeudutunut virttyneeseen ja rasvatahraiseen (ei lähde pois pesussa!) t-paitaan ja leggingseihin.  Niissä vetimissä olen ollut kotona ja käynyt pyöräilemässä vetäen vai päälle työmaalta työvaatteeksi saadun college-takin.

Kirjoittaessani tätä huomaan, että olen tekstin alussa maininnut tykkääväni pukeutua helposti, käytännöllisesti ja mukavasti. Seuraava argumenttini pukeutuisestsi oli, että pukeudun tylsästi. Voisiko nämä lauseet jotenkin saada yhdistettyä niin, että ne tukisivat toisiaan eli voisiko mukava, käytännöllinen ja helppo olla hauskaa ja mielenkiintoista. Miten se onnistuisi?

Haluaisin että asuvalintani olisivat hieman kiinnostavampia ja hauskoja. Tummansininen ei ole maailman mielenkiintoisin värivalinta. Voisiko ratkaisu olla niin yksinkertainen, että kokeilen uusia värejä? Voisin myös hieman seurata aikaani ja tsekkailla muodin virtauksia lehdistä ja netistä, etten näyttäisi paikalleen jymähtäneeltä vanhalta eukolta. Kun on oman juttunsa löytänyt, muotia ei tarvitse orjallisesti seurata, mutta ideoita siitä voi kyllä lainailla.

Stressiä en meinaa pukeutumisestani ottaa, mutta joitain muutoksia meinaan siihen tehdä. Haluan olla tyytyväinen vaatteisiin ja asuvalintoihini. 

Aion  myös jatkossa ottaa osaa näihin pukeutumishaasteisiin, sillä ne auttavat pohtimaan omia vaatevalintoja ja miettimään omaa vaateiden ostoa tarkemmin.

Arkipäivän realismia, Harrastukset, Kauneus, Matkustaminen, Muoti, Taide, Vaatteet

Olen lähdössä lomaselle

Tiistaiaamu. Edessä on kaksi yövuoroa pitkän sairasloman jälkeen. Ihana päästä taas töihin, etenkin kun happi tuntuu taas suvaitsevan kulkea suhteellisen normaalisti. Torstaiaamuna suuntaan nokkani lähes suoraa yövuorosta Helsinkiä kohti puksuttavaan junaan. Edessä on koko viikonloppu kulttuurikokemuksia. Listallani ovat ainakin Ars Fennica näyttelyyn tutustuminen Kiasmassa, Ateneumin ankat ja Von Wrightit sekä Erottaja 1917 näytelmä Teatteri Avoimissa Ovissa. Tahtoisin myös käydä katsomassa Nelimarkan taidetta HAM:ssa ja vilkaista mitä on esillä Sinebrychoffin Taidemuseossa. Voi olla, etten ihan kaikkea kerkeä näkemään, mutta ihana tietää, että on niin paljon mistä valita!

cof
Tämän Reidar särestöniemen taulun näimme viime kesänä 2017 Särestön näyttelyssä

Minä menen itse torstaina ja mieheni tulee perästä perjantaina. Minulla on siis hieman aikaa tutustua pääkaupungissa yksin kohteisiin, joista en arvele mieheni niin innostuvan. Mitä ovat nämä kohteet, joista en ennakkoluuloistesti (?) ajattele mieheni riemastuvan? Aavistelen, etteivät naisten vaatekaupat ja meikki-osastot ole ihan normi mies-tallaajan suosikkilistan kärjessä. Ainakin minun mieheni näyttää noissa kaupoissa etsivän lähinnä ulko-ovea, ellei jo ovella huikkaa jäävänsä ulos odottelemaan. Vain kirjakaupoissa viihdymme (valitettavasti) molemmat.

Olen käynyt vaatekaappini huolellisesti läpi ennen paremmille apajille lähtöä. Puseroista olisi uupelo. Toivoisin löytäväni nättejä naisellisia arkipuseroita, mutta luulen, että joudun pettymään. Vaikka kauniita pehmeitä värejä löytyisikin, mallit ovat laatikoita tai niin ihonmyötäisinä spandexeja, ettei niitä tällainen over50 & fat voi edes kuvitella päälleen. Huomatkaa positiivinen ja avoin asenteeni!

Jotain tällaista haluaisin (kuvat Pinterst) :

e1bcf9c7d462988b1c88299814e62640

d0c253549a63cf087a35a99d4a0c2d38

92cadca6e59ad6d7e6bf04c1a5668d53

Ei ole helppoa olla ylipainoinen kesi-ikäinen nainen. Ei ole helppoa, mutta jännittävää kyllä! En aio alistua muotiteollisuuden ja ajan hengen vaatimukseen, vaan luon itselleni omani näköisen todellisuuden! Jos ei kaupasta löydy haluamaani, olen aikonut opetella ompelemaan.

Arkipäivän realismia, Lihavuus, Muoti, Muutos

Minun ”uusi” tyyli

Eilen kirjoitin siitä, millaisia pukeutumismuistoja minulla on lapsuudestani ja nuoruudestani ja mitä oivalluksia nuo muistot toivat. Tänään ajattelin kirjoittaa siitä, miten haluaisin pukeutua ja mihin suuntaan haluan omaa tyyliäni viedä.

327be9b8a3d55462db05f12dab8f2ccf
Kuva: Pinterest

Mainitsin jo eilen olevani rehevä Rubens-nainen. Minua luotaessa kudoksia loiskahti kehoni aika tavalla enemmän kuin monelle muulle. Olin lapsena lihava ja olen aikuisena lihava; olen muodokas ja kaunis. Minua on jo lapsesta asti sanottu iloiseksi ja puheliaaksi. Minä olin se lapsi, joka tervehti kaikki kylän vanhukset ja ajelin pyörällä ympäri kylää tervehtimässä yksinäisiä. Olen aina rakastanut lukemista ja teatteria sekä arvostanut kuvataidetta sekä musiikkia. Taide on aina ollut tärkeällä sijalla sydämessäni. Lukioaikana haaveilin arkeologin urasta. Ja silti valitsin sairaanhoidon! No, töitä on ainakin ollut!

pixlr_20171118191215314

Kun toissailtana oivalsin pukeutuvani tylsästi, aloin miettiä millainen olen ja mitä haluan tyylilläni ilmaista. Mikä on minulle ominaisinta? Tällä hetkellä pukeutumiseni on mitäänsanomatonta, tylsää ja väritöntä. Koko oma väritykseni on puuteroitu, joten kovat värit ja kontrastit eivät sovi minulle, vaikka niitä olenkin pukeutumisessani paljon käyttänyt. Vaatteeni ja ulkoasuni eivät kerro minusta mitään. Olen kuin suoraa ketjuliikkeestä ulos tupsahtanut ”noubadi”. En pidä mustasta, se ei sovi minulle, mutta piiloudun kyllä sujuvasti tummaan siniseen. Se on ollut minun henkilökohtainen vastaiskuni maailmalle ja sen asettamille vaatimuksille.

pixlr_20171118190524721
Kuvat: Pinterest

Kirjoitin eilen itselleni nopeasti ylös määreitä, joiden ajattelen kuvaavan itseäni hyvin.  Rakastan kukka- ja lehtikuvioita. Luonto on lähellä sydäntäni, siksi lisäsin listaan perhoset, sudenkorennot ja höyhenet. Pidän myös pyöreistä paisley-kuvioista, spiraaleista sekä palloista. Olen syvimmältä olemukseltani romanttinen ihminen ja pidän pitseistä sekä helmistä (vaikka olen jossain kirjoittanut niitä vastaan). Lempivärejäni ovat meren-, jalokiven- sekä pastellivärit. Taidehistorian opiskelijana haluaisin myös luovuuden näkyvän myös pukeutumisvalinnoissani. Tahtoisin pukeutumisellani ilmentää hillittyä romantiikkaa ja kesäistä raikkautta ja keveyttä. Haluan näyttää naiselliselta ja pehmeältä.

pixlr.jpg
Kuvat: Pinterest

Tutkin talven 2017-2018 trendit ja löysin toivomani. Kukat ja luontoaiheet ovat trendien aallonharjalla tänä talvena. Valitettavasti ne eivät ole rantautuneet meidän kauppoihimme asti, ainakaan plus-kokoisina. Kookkaiden osastolla päävärinä on edelleen tylsä musta, joukossa hieman jotain tehosteväriä (pinkki tai punainen).

 

39047093dad1b2167bf7336dff41229e
Kuva: Pinterest

Joudun näkemään vaivaa pukeutumiseni eteen, jos haluan todella ilmentää syvintä olemustani pukeutumisellani. Tiedän, etten tule saamaan kaupoista haluamiani vaatteita. Kangaskauppojen valikoimat ovat paremmat, joten se tarjoaa minulle mahdollisuuden. Opettelen ompelemaan itse vaatteeni. Kuinka vaikeaa se voi olla? Kaikki taidothan on tehty opeteltaviksi. Jos haluat jotain, on oltava valmis näkemään vaivaa asian eteen.

Arkipäivän realismia, Erilaisuus, Lihavuus, Muoti, Muutos

Sairausajan mietteitä omasta pukeutumisesta

Olen taas sairastellut eikä pää ole toiminut. Eilen vietin illan yksin kotona, kun mieheni lähti työpaikkansa pikkujouluihin. Istuin sohvannurkassa kuunnellen Mikael Karvajalka äänikirjaa ja selailin hajamielisesti Pinterestiä. Siellä sattui silmääni linkki erääseen pukeutumisaiheiseen blogiin. Blogissa annettiin ohjeita oman tyylin tarkentamiseen. Ulkoista kauneutta ja ihanaa turhuutta, muuta juuri tätä tunnun tarvitsen tällä hetkellä, kun vaikea astma pitää otteessaan. Blogi antoi kolme vinkkiä oman tyylin tarkentamiseen. Vinkit olivat kysymyksiä, joiden avulla voi miettiä nykyistä tyyliä ja miten voi kehittää sitä tarvittaessa/halutessaan. Ensimmäinen kysymys oli: mitkä seikat elämässäsi ovat vaikuttaneet siihen kuinka pukeudut nyt? Tämä kysymys sai aikaan valtavan ajatusten ja muistojen tulvan, joka alkoi ensin ahdistaa ja nosti sen jälkeen vapauden tunteen.

received_10155763487384483

Olen viime aikoina lukenut hitaasti nautiskellen Yuval Noah Hararin kirjaa Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. Hitaasti olen sitä lukenut siksi, että se on nostanut mieleeni mietiskeltävää ja sulateltavaa. Pukeutumistyyliäni mietiskellessä oivalsin, että olen toteuttanut kirjassa erästä mainittua teoriaa: ”Lähes kaikki mitä tiedät, olet oppinut ulkopuolelta”. Olen oppinut ulkopuolisia käsityksiä ja teorioita. Lihava on ruma! Lihavan pitää piiloutua! Valitse musta ja pystyraidat, ne hoikentavat! Sinun pitää olla hoikka ollaksesi hyväksytty ja menestyvä! Vain hoikat ovat kauniita ja seksikkäitä! Lihava ei voi olla terve ja hyvinvoiva! Näitä teesejä yhteiskunta ja media meille uskotelee.

 

Historia kertoo kuitenkin toista tarinaa. Muistanette ehkä Willendorfin Venuksen? Tuo pieni ja lihava naisveistos oli aikansa runsauden ja lisääntymisen symboli. Laihoja naisia ei pidetty hedelmällisinä ja siksi tarpeeksi vahvoina jatkamaan sukua. Laihuuden ihannointi alkoi vasta 1960-luvulla. Twiggy (”Tikku”) oli aikansa naisihanne, poikamainen nainen ilman naisellisia muotoja. Hyvin harva aikansa nainen pääsi lähellekään ajan ihannetta, kuten ei pääse nykyäänkään, vaikka naiskauneuden ihanne on muuttunut tikunlaihasta hieman lihaksikkaammaksi.

cof

 

Ennen nukahtamista makasin pitkään sängyssä ja mietin omia pukeutumismuistojani. Olin lihava lapsi ja lihava nuori aikuinen josta tuli lihava aikuinen. Aikaisimpia muistojani oli, ostoksilla käynti äitini kanssa. Jouduin aina ottamaan ne vaatteet, jotka sopivat päälleni kokonsa puolesta. Valikoimaa ei juuri tuohon aikaan ollut. Muistan eräätkin kammottava ”kakan”-väriset vakosamettihousut, joita inhosin sydämeni pohjasta niiden ostohetkestä alkaen, mutta muita päälle sopivia housuja ei kaupungista löytynyt. Opin häpeämään ylipainoani ja rumia vaatteitani.

cof

Lapsuuteni jälkeen seuraava pukeutumismuistoni on ajalta jolloin tapasin lasteni isän ja olimme hyvin onnellinen nuori pariskunta. Halusin kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Hain ja pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, että varmistaisin työnsaantini ja saisin arvostetun ammatin. En tehnyt valintoja kuunnellen sydäntäni, vaan kuuluakseni johonkin ja saadakseni ulkopuolisten hyväksynnän. Pukeutumiseni oli sovinnaista ja neutraalia, en uskaltanut poiketa joukosta. Hieman vaivaa kuitenkin näin: kävin värianalyysissä ja opin noudattamaan vaatevalinnoissani tarkasti ja systemaattisesti oman värivuodenaikani värejä.

mde

Olen ollut turvallisuushakuinen ja tylsä pukeutuja koko elämäni. Olen yrittänyt puskea rehevän ja värikkään Rubens-vartaloni ja iloisen persoonallisuuteni ihan väärään muottiin. Tämän oivallettuani tuntuu, että maailma on minulle avoin. En enää häpeä vartaloani, olen iloinen ja onnellinen lihava itseni. Uskallan ja haluan jatkossa näyttää persoonallisuuteni ja valoni sekä (lihavan) vartaloni myös muille.

Arkipäivän realismia, Muoti, Vaatteet

Capsule wardroben suunnittelua

Vaatekaappi on siivottu ja vaatteet mitä sinne on jäänyt arvioitu. Vajaan viikon olen nyt miettinyt kuinka alkaisin vaatevarastoani uudistaa. Olen etsinyt erilaisia ideoita toimivan ja järkevän (samalla iloisen) vaatevalikoiman hankkimiseksi. Olen siis selkokielellä sanottuna viettänyt viikon Pinterestissä ja tsekkaamassa nettikauppojen valikoimaa. Kokkolan kauppojen valikoiman tarkistin jo viime viikolla, todeten, että sieltä en mitään päällepantavaa löytäisi.

979671ea01177a28c29827c7007076cf
Kuva Pinterestistä

Olenkin löytänyt paljon hyviä vinkkejä turhien vaatteiden poissa pitämiseksi kaapistani jatkossa. Ehkä suurimman oivalluksen antoi kuitenkin ”ajankäyttö-piirakan” täyttäminen. Se on simppeli tehtävä ja auttaa ainakin itseäni jatkossa vaatevarastoni koostamisessa, koska turhia ostoksia on helppo välttää, kun muistaa piirtämänsä kaavion. Mieti mihin kulutat aikaa. Listaa ylös kaikki aktiviteetit vuoden ajalta. Itselläni on paljon kotona askarointia ja oleskelua, kaupunkilomia, teatteria ja näyttelyitä sekä ulkoilua, juhliakin mutta harvemmin. Nyt kuvioon tulee mukaan työ. Töihin en tarvitse erillisiä vaatteita, sillä tulen käyttämään upeaa ja hyvin (huonosti) hengittävää ja laskeutuvaa sairaalauniformua.

Vaate 3
Tässä yksi kuva unelmavaatteistani. Kuva Pinterestistä.

Minä en tarvitse muuta kuin rentoja kotivaatteita, ulkoiluasuja ja siistit vaatteet kaupunkilomille ja teatteriin. Teatteriin ja kaupunkilomille käyvät oikeastaan ihan samat vaatteet, kun vaihtaa korun tai huivin. Oivalsin miksi olen niin helposti pärjännyt pari vuotta ostamatta vaatteita: minullahan on rentoja kotivaatteita, ulkoiluvaatteita ja jopa suhteellisen siistit kaupunkivaatteet. Omistan myös neljät Converset (siniset, mintunvihreät, fuksiat ja keltaiset). Ne toimivat lenkkareiden lisäksi pääasiallisina jalkineinani, koska istuvat jalkaani kuin olisivat niihin tehdyt.

Vaate 5
Converset toimivat tässäkin loistavasti. Kuva Pinterestistä.

Haaveilen tyylikkäästä ”pariisittaren vaatevarastosta”. Vaatteista, joissa jokainen vaatekappale käy yhteen muiden kokoelmassa olevan vaatteen kanssa. Sen koostaminen vaatii tutustumista omaan elämäntapaan ja omien vaatevärien päättämistä, sillä ”pariisittaren-vaatekomero” koostuu vain muutamasta tarkkaan valitusta neutraalin värisestä vaatteesta. Näihin vaatteisiin kuuluvat farkut, kynähame, raidallinen lyhyt tai pitkähihainen paita (riippuen vuodenajasta), yksivärinen pusero (t-paita, pitkä tai lyhythihainen), valkoinen paita, hyvin istuva bleiseri ja trenssitakki. Neutraalina mielellään musta, tumma harmaa tai tumma (ukkospilven) sininen. Asusteikseen pariisitar valitsee nauhalliset nahkaiset kävelykengät, ballerinat tai sandaalit sekä siistin nahkaisen käsilaukun.

1 Capsule Wardrobe

Haaveeksi saattaa ”pariisittaren-vaatteet” omassa vaatekaapissani jäädä. Kaksikymppisestä olen odottanut, että minusta tulisi tarpeeksi aikuinen, jotta voisin pukea päälleni bleiserin. Jostain syystä ne vain eivät istu tyyliini. Olen omistanut useammankin bleiserin, mutta kertaakaan en niitä ole käyttänyt. Bleiseriin rahan laittaminen olisi siis minulle täyttä rahan haaskausta. Ohjeet ovat hyviä, mutta niitä lukiessa on hyvä muistaa omat mieltymykset ja oma elämäntyyli. Ohjeissa on paljon sellaista mitä itse en esimerkiksi aio toteuttaa. Lista ”Vaatteet, jotka jokaisen naisen vaatekaapista pitäisi löytyä” on vain suositus, idea mitä ehkä kannattaa miettiä. Bleiserin lisäksi helminauha kaulalla olisi minulle kauhistus. Se luetellaan lähes jokaisessa listassa suositukseksi asusteista, joita jokaisen tyylikkään naisen tulisi omistaa.

Vaate 4 (4)
Voisin hyvinkin kuvitella päälleni tälaiset esimerkiksi teatterin ensi-iltaan. Kuva Pinterestistä.

Ideaa meinaan kuitenkin noista ”perusvaatekokoelmista” ottaa. Pidän farkuista ja suorista hameista. Silmääni miellyttävät pitkät linjat ja rennot asut. Nuorempana rakastin kirkkaita värejä, kuten pinkkiä ja punaista. Nykyisin silmäni lepää ukkospilven sinisessä, roosassa ruskeassa/beigessä, helmen harmaassa ja kanervan sävyissä unohtamatta silti suurta suosikkiani turkoosia. Suurin surminkaan en käyttäisi korkeita korkoja enkä neonvärejä. Keltaisen ja oranssin jätän muille käytettäviksi. Materiaaleiksi haluan lähinnä laadukkaita villakankaita, pellavaa, puuvillaa ja muita luonnonmateriaaleja. Trenssitakista pitäisin kovasti, mutta vielä en sellaista trenssimallia ole löytänyt joka sopisi muodokkaalle vartalolleni.

4x4
Tämä on aika hyvä idea oman vaatekaapin perustaksi. Kuva Pinterest/Vivienne Files

Vaikka vaatekomeroni näyttää siivouksen jälkeen tyhjältä, on siellä kuitenkin sen verran päällepantavaa, että voin alkaa kokoamaan unelmieni vaatevarastoa rauhassa. Olen yrittänyt kehitellä joitain suuntaviivoja ja muistutussanoja ohjenuoraksi ostoksilleni, kun uusien vaatteiden hankinta tulee ajankohtaiseksi. Muistisääntösanojani ovat: selkeät peruslinjat, käytännöllisyys, kerroksellisuus ja luonnonmateriaalit.

Rakastan suunnittelemista ja listojen tekemistä. Eikös se niin ole, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Arkipäivän realismia, Harrastukset, Lihavuus, Muoti, Vaatteet

Plus-kokoisen vaatehankinnat

On varmaan niille, jotka juttujani ovat lukeneet, tullut jo selväksi, että muoti, väritrendit ja vaatteet kiinnostavat minua. Kun itse olin nuori, ei kaupoista juurikaan ollut vaatteita lihaville naisille, joita kauniisti isoiksi tytöiksi kutsutaan. Ne vaatteet, jotka isommissa koossa sai, olivat suunnattu vanhoille ihmisille. Tottahan se onkin, ettei ennen juuri ollut lihavia ihmisiä niin paljoa kuin nykyisin. Ennen piti hiihtää kouluun kesät talvet ja ruuaksi sai vain kaurapuuroa tai perunoita. Ennen ei ollut kuin todella rikkailla mahdollisuutta kasvattaa elintasomakkaroita. Elämämme on muuttunut helpommaksi ja ruoka haetaan nopsasti autokaistalta ja syödään ripeästi miettimättä sen kummemmin mitä se sisältää. Ravintomme sisältää liikaa sokeria ja vehnäjauhoja, pikaisia hiilihydraatteja, jotka eivät sisällä muuta kuin kehoa turvottavia ainesosia. Saattaa olla, että sorrun lievään liioitteluun, mutta saat varmaan ajatuksestani kiinni. Kun minä olin nuori, koko kotikuntani yläasteella ei ollut lisäkseni kuin 1-5 muuta ylipainoista ihmistä, joista minä olin ylivoimaisesti kookkain.

635815471607349566 - dress y96835e_2
Ruskea pitsimekko Zizzin mallistosta.

Ihaillen kuuntelin luokkatovereitani, kun he kertoivat mitä farkkuja käyttävät: MicMac, Beavers ja Lee Cooper. Minä olin niin lihava, ettei yhdestäkään noista merkeistä löytynyt minulle sopivia. Koulussa opin pitämään suuni kiinni pukeutumisasioissa. Kuuntelin kavereiden juttuja ja salaa kotona luin muotilehtiä haaveillen muodikkaammasta tulevaisuudesta. Opettelin myös alkeelliset ompelutaidot, että saisin edes jotain iloista päällepantavaa. Kirkkonkylän Osuuskaupasta ostin Burdan, josta piirsin summittaiset kaavat vaatteisiini. Burdankin mallit olivat liian pieniä, mutta näppäränä tyttönä opin nopeasti suurentamaan kaavoja.

bigullappopken
Ulla Popken on saksalainen firma ja sen mallit ovat väljiä.

Aikaa kului, ja ketjuliikkeet oivalsivat, mikä markkinarako onkaan lihavien ihmisten vaatettamisessa. KappAhl ja Lindex rantautuivat Suomeen tuoden mukanaan edullisia vaatteita myös meille ”suurenmoisille naisille”. Nykyisin valinnan varaa on reilusti. Zizzi-ketju myy vaatteita meille muodokkaille edullisesti. Isoja kokoja tekee myös Gerry Weberin tytäryhtiö Samoon ja saksalainen Ulla Popken, jolla on liikkeitä suuremmissa kauppakeskuksissa (mm Oulun Ideaparkissa). Nämä kaksi merkkiä ovat ns keskihintaisia ja ihan laadukkaita ja niistä löytyy pukineita myös nuorekkaampaa tyyliä haluaville. Italialaiseen Marina Rinaldin vaatteet ovat laadukkaita ja siksi hinnakkaampia kuin edellisten.

index

Maailmalta löytyy vaatemerkkejä, jotka tekevät vaatteita meille isoillekin naisille. On olemassa merkkejä, jotka valmistavat tyylikästä ja laadukasta päälle puettavaa meille lihaville. Valitettavasti noita parempilaatuisia vaatteita ei saa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kotikaupungistani Kokkolasta. Ulla Popkenin paitoja näin Halosen valikoimissa. Valitettavasti myynnissä olevat mallit olivat tarkoitettu hieman konservatiivisempaa tyyliä kannattavammalle naiselle kuin mitä itse olen. Samoonia sai ennen Pukumiehestä. Muistan jopa ostaneeni sieltä joskus merkin paitoja. Myyjä kertoi tiistaina, että Samoon on poistunut Pukumiehen valikoimista. Suurimmat myytävät koot heillä olivat Gerry Weberin mallistossa (koko 48). Oulun ideaparkissa on jo mainitsemani Ulla Popkenin oma merkkiliike ja Zizzi. Sieltä olen vaatteita viimeksi hankkinut palatessani vuorotteluvapaalta töihin vajaa kaksi vuotta sitten.

mag40_en22
Saksalaisen Samoonin markkinointia.

Nykyaika mahdollistaa vaatteiden tilaamisen myös netin kautta. Amerikan ja Iso-Britannian nettikaupat mahdollistavat shoppailun myös kookkaammille. Noista kaupoista löytyy vaatetta joka tyyliin ja tilanteeseen. Itse en ulkomaisia nettifirmoja ole kokeillut, ja luulen, etten kokeilekaan. Olen sen verran erikoismitoitettu (lyhyehkö, minulla on leveä perä ja paksut reidet sekä tukevat käsivarret), että en halua nähdä palauttamisen vaivaa. Jos teistä joku on kokeillut, tai meinaa kokeilla, olisi mukava kuulla kokemuksia.

Arkipäivän realismia, Harrastukset, Muoti, Vaatteet

Väriä elämään?

Tilasin aamulla itselleni uuden ”välikausitakin”, päällystakin jota voin pitää kaupunkireissuilla syksyisin ja keväisin. Päädyin tumman siniseen (väri: Night sky) peffan peittävään softshell takkiin. Se olisi monikäyttöinen, ajaton ja kestäisi jopa pienen tihkusateen. Olen tyytyväinen valintaani. Olen pohtinut takin ostoa muutaman kuukauden ja nyt muutamana viime päivänä kartoittanut tilanteen mitä yleensäkin on tarjolla. Löysin peräti kolme kriteereihini sopivaa takkia. Toisen softshell takin tiputin pois laskuista siksi, että siinä oli karvavuori, joten valinnan tein kahden vaihtoehdon välillä. Edullisempi ja monikäyttöisempi voitti.

Eilisen illan kulutin tutustumalla syksy-talvi 2016-2017 Pantonen värikarttoihin ja Trend Councilin talven trendivinkkeihin. Värit, kuviot ja leikkaukset näyttävät kuvissa niin herkullisilta, että päätin tänään lähteä tarkistamaan kauppojen tarjonnan uudelleen, myös ne ”normaali”-kokoisten mallistot.

22fa83af840600c5adc2003521945569
Pantonen värikartta talvelle 2016-2017

fa51a4f7610f5b889c790e8848c98978

fa51a4f7610f5b889c790e8848c98978
Trends Councilin värit ja trendit talvelle 2016-2017

Kävin kolmannen kerran Lindexillä ja KappAhlilla. Värit ja valikoima eivät olleet kirkastuneet lauantaista. Mustalta ja harmaalta näytti edelleen. Joukossa näkyi siellä täällä hieman tummaa sinistä ja fuksiaa, kanervaa ja viininpunaista. Olin kuitenkin päättänyt tällä kertaa kiertää kaikki Kokkolan keskustan kaupat. Suunnistin siis Chydeniaan.

20160816_101440.jpg

Pukumiehessä katselin ympärilleni. Kesän heleät värit oli siiretty nurkaan alennuslapun alle ja varsinainen myyntialue oli surullista katseltavaa. Mustaa, harmaata ja tumman sinistä. Jututin mukavaa myyjää, joka oli muuten aika hauskasti pukeutunut. Hänellä oli farkut ja valkoinen 3/4 hihainen neulospaita, jonka päällä oli farkkuliivi. Farkkuliivin etupuolen taskuläppä oli koristeltu savunsinisillä paljeteilla kuten myös liivin selkäpuolen yläosan kaarroke. Tosi kivan näköinen!

Totesin myyjälle, että kaupat ovat syksyisin surullisen näköisiä, kun värit ovat lähinnä mustaa ja harmaata. Ihmettelin pitävätkö suomalaiset mustasta niin paljon, että eivät osta värillisiä vaatteita. Talvella, kun on pimeää, luulisi että musta masentaa entisestäänkin. Haluavatko suomalaiset piiloutua pitkältä pimeältä talvelta mustaan? Itse en mustaa ole käyttänyt vuosiin. Sain kuulla jo parikymppisenä silloiselta poikaystävältäni, että musta tekee minut surullisennäköiseksi. Minun ”piiloutumisvärini” on tumma sininen.

20160816_101907
Molemmat kauppakuvat nimeltä mainitsemattomista Kokkolalaisista vaatekaupoista.

Kysyin Pukumiehen myyjältä onko heillä mahdollisuus vaikuttaa kauppansa valikoimaan. Myyjä myönsi, että iloisen väristen kesävatteiden jälkeen syksyvaatteiden värit masentavat. Hän kertoi, ettei yksittäisillä Pukumies-liikkeillä ole mahdollisuus vaikuttaa kauppojen valintaan. Ketjun sisäänostaja tekee valinnat. Katsoessani Pantonen syksy-talven värikarttaa, pistää miettimään miksi sisäänostaja on panostanut mustaan niin voimakkaasti. Neutraaleissa väreissäkin olisi ollut valita monta muutakin upeaa värisävyä, jotka olisivat varmasti piristäneet pitkää pimeä talvea.

Kiersin siis kaikki vaateliikkeet todetakseni, että väriä niissä oli vain nimeksi. Musta kyllä toimii hyvänä neutraalina vaatevarastossa. Mustia perusvaatteita voi elävöittää iloisen värisillä puseroilla, koruilla ja huiveilla. Itse taidan kyllä pysytellä omassa turvavärissäni sinisessä ja siirtää vaatteiden hankintaa kunnes kaupat täyttyvät muistakin sinisistä vaatekappaleista kuin farkuista.

 

 

 

Arkipäivän realismia, Elämänrytmi, Muoti, Vaatteet

Vaatevaraston suunnittelua

Olen siirtynyt vaatekaapin siivouksesta vaatevaraston suunnitteluun. Vaatekomerossani näyttää autiolta, joten päätin kuvata joka ainoan kappaleen nyt kun niitä on niin vähän. Kuvien avulla saisin selvemmän kuvan mitä minulla siellä on ja sitten suunnitella miten voisin niitä parhaiten hyödyntää.

Koko viikonloppu meni vaate-asioihin paneutuessa. Mieheni meinasi jo olla helisemässä jatkuvan vaateaiheisen puhetulvani kanssa. Hän suositteli minulle uutta uraa vaatekauppiaana tai muotitoimittajana. Tyrmäsin laiskahkosti hänen ideansa vedoten vanhaan (51v) ikääni. Myöntää tosin täytyy, että jos ei se kuulostaisi niin hullulta ja työläältä, haluaisin perustaa vaatekaupan, joka myisi tyylikkäitä ja värikkäitä vaatteita meille hieman runsaammalla kädellä muotoilluille upeille naisille.

Oma vaatekaappini sisältö sen sijaan näytti tarkemmin katsottuna aika masentavalta. Jos laskuista jättää talvitakit (2kpl), urheiluvaatteet, kulahtaneet t-paidat ja leggingsit, joissa en suostu kylällä näyttäytymään, niin komerossani oli yhteensä 25 vaatekappaletta. Näistä 25 vaatteesta kuusi on sellaisia, joissa en kovin mielelläni enää julkisesti esiinny, mutta välttävät toistaiseksi esimerkiksi syksyllä tulevilla työmatkoilla. Näistä kuudesta, aikanaan uudella korvattavasta vaatekappaleesta, neljä on ostettu kirpputorilta.

Olen tutkinut erilaisia metodeja, miten voi rakentaa toimivan vaatevaraston. Parhaimmalta ja itselleni toimivimmalta tuntuu se, että garderoobi rakennetaan kahden eri neutraalin värin varaan. Olen valinnut omiksi neutraaleikseni farkunsinisen ja suklaanruskean (jota todennäköisesti ei tänä syksynä kaupasta saa). Näiden kahden värin lisäksi voi valita 2-3 korostusväriä, joilla elävöitetään neutraaleja ja saadaan näin vaihtelua arjen pukeutumiseen.

Vaatevarastoa on suhteellisen helppo alkaa koostamaan, kun kaapista löytyy tasan kolme erilaista alaosaa (niitä leggingsejä siis ei edelleenkään lasketa vaatteisiin, joissa meikäläinen pystyy esiintymään julkisesti).

Housut Farkut 1Housut Farkut 2Housut Pellavaa

Kaapissa on myös 3 mekkoa, joista 2 on liivimekkoja ja 1 juhlavampi kolttu; mekko jossa menin naimisiin puolitoista vuotta sitten.

Mekko Farkku liivimekkoMekko Musta-lila liivimekkoMekko Musta-punainen juhlava

Yläosia oli yllättävän monta. Valitettavasti yksivärisiä, jakkujen tai liivimekkojen alla pidettäviä, lyhyt- tai pitkähihaisia t-paitoja ei varastostani löydy kuin yksi.

Yläosa T pikähihainen

Näyttäisi siis siltä, että pääsen ostoksille. Kiersin Kokkolan vaatekaupat viikonloppuna. Suurenmoista kroppaani ei vaateteta kotikaupunkini vaatekauppojen valikoimilla. Mustaa ja oranssia, jotka nyt ovat syksyn pääväreinä kookkaiden naisten mallistoissa, en halua. Haluan lisäksi, että vaatteeni ovat laadukkaita ja kestävät enemmän kuin yhden pesun, mielellään jopa muutaman vuoden.

Yläosa X Juhlava pellava
Tämä pellavatunika minulla on ollut n. 8-vuotta. Pidän sitä juhlavammissa tilaisuuksissa.

Jakku Harmaa neule
Tämä neulejakku täyttänee 5-vuotta. Se on ollut ahkerassa käytössä. Haluaisin samanlaisen sinisenä.

Onneksi minulla ei ole kiire. Voin koota vaatevarastoni suunnitelmallisesti sortumatta yli- tai alilyönteihin. Onneksi meille isokokoisille naisille on nykyisin enemmän valikoimaa kuin ennen, ettei tarvitse tyytyä johonkin rättiin vain siksi, että ”se nyt sattuu sopimaan päälle”. Minäkin, iso ja lihava nainen, haluan näyttää siistiltä, tyylikkäältä ja hauskalta. Ja luulen, että niin tahtoo suurin osa meistä kookkaammista naisista.

 

Arkipäivän realismia, Harrastukset, Käsityöt, Lihavuus, Muoti

Uusi käsityötaito

Tahtoisin niin opetella jonkin uuden taidon. Jotain mistä minulle olisi hyöty ja iloa pidempäänkin. Muutama vuosi sitten ilmoittauduin ikonimaalaukseen. Kävin kaksi vuotta säännöllisesti. Juuri kun aloin päästä jyvälle maalauksen tekniikoista ja ikonien saloista, loppui minulta mielenkiinto. Into maalaukseen väsähti samalla, kun tajusin, ettei ortodoksinen uskontokaan minulle valtavasti anna. Maalaaminen sinänsä oli ihan mukavaa. Ryhmässä oli mielekästä maalata. Opettaja kertoi juttuja ikoneista ja matkoistaan Venäjän luostareihin. Ryhmän muut jäsenet olivat vanhempia rouvia, joiden verkkaista puhelua maalauksen lomassa oli leppoista kuunnella.

 
Omien vaatteiden ompelemisen haluaisin oppia. Useana syksynä olen ajatellut ilmoittautua Kokkola Opiston ompelukursseille. Vielä en ole saanut ilmoitettua itseäni noille kursseille. Olisi ihanaa suunnitella omat vaatteensa. Olisi hauskaa miettiä värejä, etsiä kankaita kaupoista ja kirpputoreilta. Tuunaamistakin voisi olla mukava kokeilla, kirpputorilöytöjen muokkaamista oman näköiseksi.

 

1-DSC_0033
Minun on aina ollut vaikea saada itselleni sopivia vaatteita. Ennen syynä oli se ikävä tosiasia, että olin niin lihava, ettei kaupoissa ollut minun kokoisiani vaatteita. Olenkin siis jonkin verran joutunut aikoinaan ompelemaan vaatteita, saadakseni edes jotain päälle pantavaa, ettei tarvitse alasti kulkea. Toinen syy siihen miksi olen vaatteita tehnyt, on se, että suurin osa suurikokoisista vaatteista on tummia, mustia. Minä pidän väreistä: punaisesta, pinkistä, sinisestä, turkoosista. Musta saa minut näyttämään sairaalta.
Jonkin verran osaan siis ommella. Haluaisin kuitenkin oppia enemmän. Haluaisin olla sinä parempi. Haluaisin pukeutua persoonallisesti, enkä ketjuliikkeiden tarjoamaan ”tusinavetimiin”. Taiteilijan (Heh heh!) pitää näyttää taiteilijalta, myös ulkoisesti. Haluan käyttää värejä, jotka kertovat persoonastani. Itse omat vaatteet ompelemalla saa juuri sellaisia vaatteita kuin haluaa. Kirpputorien tarjontaa hyödyntämällä ja tuunausta opettelemalla, harrastus tulee myös edulliseksi, eikä varmasti tule toista samanlaista asustetta tienpäällä vastaan.

 
Mikään ei estä minua ompelun opettelemisessa. Omistan ompelukoneen ja saumurin. Minulla on parikin ompelun opaskirjaa ja läjäpäin käsityölehtiä, joita voin tarvittaessa käyttää apuna. Esteenä on vain oma pääni. Esteenä on ainoastaan oma motivaationi, ja haluni tehdä jotain asian eteen.

 
Olisi niin monta ihanaa asiaa, jota voisi kokeilla ja harjoitella. Kunpa vuorokaudessa olisi enemmän kuin 24 tuntia. Aika ei riitä kaikkeen mikä kiinnostaa!

Arkipäivän realismia, Kannanotto nykypäivän tilanteeseen, Muoti, Uncategorized

Naistenlehdet

Kuinka helppoa onkaan hukata itsensä, omat toiveensa ja halunsa tässä informaation ja median ryydittämässä arjessa. Kerroin, että pidän naistenlehtien lukemisesta, mielellään sellaisten, jossa on kunnon osiot tämän hetken muodista ja trendeistä. Minä en halua lukea julkkisten elämästä, en ole kiinnostunut heidän elämänsä käänteistä ja mielipiteistään. En tunne heitä henkilökohtaisesti, joten miksi lukisin mitä heille tänään kuuluu. Minua ei vain kiinnosta, joten en halua tuhlata aikaani moiseen soopaan. Tämä on yksi ominaisuus, jonka perusteella alikoin lehteni. Mitä vähemmän juoruja ja kuulumisia, sen varmemmin lehden hankin.
Naistenlehtien lukemisen aloitin yläasteikäisenä Burda-lehdillä. Burda ei ompelu- ja kaavalehtenä kuulu perinteiseen naistenlehtien valikoimaan, mutta nuorena nuo lehdet olivat minulle erittäin arvokkaita. Olin lihava lapsi, josta kasvoi lihava aikuinen. Äidilläni oli tuohon asti ollut ongelma, kuinka vaatettaa lihava tytär. Pohjoisen Suomen pikkukylien ja kaupunkien kaupoissa ei ollut lihaville lapsille suunnattuja vaatteita, tai yleensäkään vaatteita jotka olisivat sopineet hänen pienelle kullanmurulleen. ylä-asteikäisenä löysin Burdat. Niiden ”pahkasikamaisia” kaava-arkkeja tavaamalla opettelin ompelemaan omat vaatteeni. Kankaat olivat ylijäämävarastoista tai jostain muuten halvalla ostettuja, joten ne saattoivat olla välillä todella erikoisiakin, tahtomattaan. Burdan parissa vietin varmasti vuosikymmenen. Palasin niiden kaavojen pariin aina, kun halusin ommella itselleni jotain uutta. Noiden nuoruusvuosieni jälkeen on kauppoihin tullut omia mallistoja meille ”isoille tytöille”. (Kuinka vihaankaan tuota ilmaisua!) Vaatteiden ostaminen ei enää ole pyyleville naisille kovin vaikeaa, paitsi minulle. Olen vaativa laadun suhteen! Tahdon luonnonkuituja, kestäviä materiaaleja ja hyvin ommeltuja vaatteita, jotka kestävät aikaa. Kestävän kehityksen periaatteella valmistettuja suurempia kokoja valmistavia tuotemerkkejä ei ole. Heppoista laatua kyllä löytyy. En halua vaatetta käyttäessäni miettiä kuinka suuri hiilijalanjälki tekokuituisesta vaatteestani mahtaa jäädä tai että minkähän näköinen Aasian lapsi vaatteeni onkaan kursinut kokoon.
Burdista olen siirtynyt toisenlaisiin naistenlehtiin. Ostan lehden varmimmin uuden muotisesongin alussa. Haluan tarkistaa trendit ja linjat. Naistenlehtien lukeminen on taito, jonka olen vuosikymmenien aikana opetellut. Olen oppinut kuinka suljetaan silmät mainoksilta jättämättä kuitenkaan mainostettua tuotetta huomiotta. Mainoksien ylenpalttisesti muokatut kuvat luonnottoman laihoista ja täydellisen ihon omistavista naisista ovat pettäviä. Varsinkin nuoret naiset yrittävät tavoitella ihannetta, jota ei ole olemassa muualla kuin kuvissa. Lapset ja nuoret eivät ymmärrä kuvien olevan photoshopin käytön tuotosta. Kuvissa kauniiden mallien vartaloita ja kasvoja on nipsastu sieltä, täytetty tuolta ja tasoitettu tästä. Olen ihmetellyt miksi mainostajat haluavat käyttää kuvissaan nuoria malleja. Etenkin luksustuotteiden, kuten jopa tuhansia euroja maksavien käsilaukkujen, mainoksissa teini-ikäisen mallin käyttäminen tuntuu liioitellulta ja jopa hölmöltä. Tuotteen todennäköinen ostava kohderyhmä on työssäkäyvät keski-ikäiset naiset, joiden lapset ovat jo aikuisia. Heillä on varaa ja mahdollisuus ostaa kallis merkkilaukku, toisin kuin opintojensa kanssa kamppailevilla tai juuri työelämää aloittelevilla nuorilla, joilla elämän ruuhkavuodet ja taiteilu perheen ja työn välillä on vielä edessä. Olenko naiivi? Nykyaikana saattaa nuori nainen tuhlata sumeilematta kalliiseen merkkilaukkuun ajattelematta asiaa sen enempää. Ja jos rahaa ei ole, niin luottokorttia voi aina vingauttaa ja maksaa laukkua sitten erissä. Elän tänään, huomisesta ei ole väliä!
Toinen naistenlehtien erityisominaisuus on niiden kaksinaismoralismi. Konkreettisena esimerkkinä voisi mainita alkuvuodesta, sekä usein myös syksyisin, aloitetavat kuntokuurit ja laihdutuskuurit. Lehdissä on artikkeleja kuinka saadaan massua tai peppua kiinteämmäksi. Näillä keinoilla laihdut jopa 5 kiloa viikossa! Kun lehteä selaa eteenpäin, tulee osio jossa kerrotaan ruuanlaittamisen olevan keino osoittaa läheisille rakkauttaan ihan konkreettisesti. Jotkin lehdet myös hehkuttavat, kuinka naisen pitää olla persoonallinen ja omaperäinen. Kaikki rakastavat omalle tyylilleen uskollista persoonaa. Mutta kun katsot kuvia ja luet tekstiä, on artikkeli täynnä mainintoja tietyistä vaatemerkeistä (piilomainontaa?) ja asioista, jotka juuri sillä hetkellä ovat trendikkäitä. Etenkin kuvia katsellessa monesti huomaa, että omaperäisyys kilpistyy yhteen tai kahteen pieneen yksityiskohtaan, joita jutussa korostetaan. Oletko esimerkiksi koskaan nähnyt naistenlehdessä muotijuttua kuvineen vammaisesta tai muuten poikkeavasta ihmisestä? Niitä ei juuri ole. Miten virkistävää ja rohkeaa olisikin, jos sellaisen jokin lehti tekisi!
Naistenlehtien tehtävä on olla myyviä. Ne tarvitsevat kunnon levikin pysyäkseen markkinoilla. Tämän vuoksi niiden täytyy pysyä keskitiellä, eikä poiketa massasta. Meillä ihmisillä on tarve kuulua joukkoon ja jostain syystä me suomalaiset olemme käsittäneet asian niin, että poikkeaminen massasta ei ole toivottua. Uskon, että suurin osa suomalaisista naisista nauttii tullessaan huomioiduksi juuri omana persoonallisena itsenään. Pukeutumisellaan erottuvaa ihmistä silti helposti vähätellään ja pidetään leuhkana, ylpeänä. ”Rumat ne vaatteilla koreilee”-ajatus istuu vieläkin hyvin syvällä. On helpompaa tehdä artikkeleja harmaalle massalle, joka ei halua poiketa normaalista. Olisiko massasta hivenen poikkeavalle lehdelle menekkiä? Kukapa sen tietää? Sellaista ei ole!