Kategoria: Runot

Arkipäivän realismia, Runot

30.1.2017

Ikinuoren naisen pienet ilot

Tahtoisin kirjoittaa

mutta mieleni työntää ikäviä kirjaimia paperille

kirjaimet muodostavat ikäviä ja katkeria sanoja

joita en halua julkaista.

Olen väsynyt.

Mieleni pyörittää tyhjää levyä päässäni.

Yritän olla itselleni armollinen.

Huomenna.

Ehkä jo huomenna kykenen parempaan.

Väsymys ei ole sama kuin masennus

sanon itselleni.

Tämä väsymys ei lähde nukkumalla

sen olen jo kokeillut.

Ei elämässä aina saa mitä haluaa.

Aika montaa sammakkoa joutuu suutelemaan

että löytää prinssin.

Olen jättänyt käyttämättä aikamoisen määrän rohkeutta.

Tänään on maanantai.

Huomenna kaikki on jo paremmin.

 

Runot, Social media

Tauko-runo

Ikinuoren naisen pienet ilot

Jäljellä vielä viikko älypuhelin  taukoa
Ennen kuin alan hallitusti facessa naamaani aukoa.
Hyvä olla hetki hiljaa,
Saa aika kypsyttää henkilökohtaista viljaa.
Elämäni on ollut turhan avoin kirja,
Sitä on päässyt seuraamaan joka Markku ja Mirja.
Ei kaikkea tarvinne toisille jakaa,
Muita ei edes kiinnosta kuinka mun maailmani makaa.
Ei ne jaksa kaikkea kirjoittamaani lukea
Ja mun suurta egoani siten tukea.
On aika palata maailmaan rankkaan
Ja ottaa lusikka käteen vankkaan.
Elämää on enemmän ulkopuolella netin,
paremmin olisin todellisuudessa kiinni unohtamalla koko setin.
Höpötystä on hyvä elämässä olla,
Ettei sekoa koko tää Molla.
Nyt pitäisi nämä ristiriitaiset palaset yhteen laittaa,
Ja niiden kanssa jotenkin sopusoinnussa matkaa taittaa.
Elämä on oikea paradoksien  kehto
Niitä on täynnä jokainen lehto.
Lakkoni saa vielä hetken kestää
Mikään ei voi sitä estää.
Helppo on ilman viettelyksiä olla
En tunne olevani täysi nolla.

image

Kirjallisuus, Runot, Uncategorized

Keskustelu runoudesta

Ikinuoren naisen pienet ilot

Pitäisi lukea enemmän runoja, minä sanoin, että oppisin ymmärtämään niitä.

Sinä naurahdit minulle puhelimen kuvitteellisen piuhan toisessa päässä.

Minusta tuntuu, että ne ovat usein tekotaiteellista paskaa, jotka on tarkoituksella kirjoitettu niin, etteivät ihmiset niitä käsittäisi, minä jatkoin – kirjoittajan egon korostamiseksi, älykkyyden ja taiteellisuuden yhdistelmän alleviivaamiseksi.

Sinä naurahdit uudelleen ja sanoit, ettei kaikkia ymmärräkään. Ehkä tarkoitus onkin, että vain muutamat niistä tunkeutuvat tajuntaan kuin keväällä uusien lehtien alut puihin. Yhden onnistuneen ja koskettaavan runon lukeminen palkitsisi vaivan.

Keskustelimme runoudesta.

Sanoit pitäväsi haikuista ja tangoista. Kerroit, ettet juuri ole niitä runokirjoista löytänyt. Ne ovat piiloutuneet sinulta kuin pöllöt minulta. Kerroit miten haikujen kirjoittaminen vaati sinulta runsaasti ajatusenergiaa ja nosti luovuutesi siivilleen. Halusit ilmaista ajatuksesi juuri noin – muutamalla tavulla. Ytimekkäästi, selkeästi.

Minun pauhaavana ja  vuolaana virtaavaa ajatusteni koskea saisi tuskin pakotettua noin askeettiseen järjestykseen. Mahtaisivatko minun täyskaaoksessa olevat kapinalliset aivoni taipua runouden kaavoihin ja järjestykseen. Runsaaseen proosaan ehkä, mutta runouteen, sitä epäilin.

 

 

kirjoittaminen, Runot

Miksi kirjoitan

Ikinuoren naisen pienet ilot

Minun on saatava ulos nämä kurkkuani mädättävät sanat
kirjoitettava ne ennen kuin ne tuhoavat myös sieluni
tartun kynääni
muste leviää pitkin käsiäni ja käsistäni läiskiksi paperille
paperilla on Rorschachin tulkittavaksi epämääräisiä tahroja

Kirjoitan vimman vallassa
mätäpaise nenänielussani pienenee
muttei ko skaan tyhjene kokonaan
se on riivaajani – toisaalta inspiraationi

Tyhjä paperi
merkitön wordin sivu tietokoneellani
säilyttävät mielenterveyteni
ottamalla vastaan kaiken paiseesta valuvan mädän
mädän jota matkallani yhteiskunnan laitapuolelta mukaani kerään

Toiveeni :
sanat muuttavat maailmaa jossa elän
muuttavat rumuuden kauniiksi
ihmisten pahoinvoinnin ja kärsimyksen iloksi ja hyvinvoinniksi

Unelmoija
jalat tukevasti ilmassa
Luin jostain:
unelmat pitävät ihmisen hengissä
jos kykenee unelmoimaan kykenee tekemään sen todeksi

Kirjoittamalla koetan saada unelmani todeksi
mätäpaiseen kurkussani muuttumaan onnen ja ilon siemeniksi
jaettavaksi kaikille

Jonninjoutavaa höpötystä
kuinka aikuinen ihminen voi ollakin noin hölmö
höpö höpö

Kirjoitan mätäpaisettani paperille

Runot

Vapaapäivä töistä

Ikinuoren naisen pienet ilot

torstai
se merkitsee minulle
että viikko on lopuillaan
murehdin tulevaa viikkoa
en halua töihin
en kuulu sinne
se tukahduttaa minut
tappaa luovuuden sisältäni

työmaalla puristun kasaan
menetän parhaat ominaisuuteni
olen kuin tyhjiin puristettu ilmapatja
neulalla täyteen reikiä pistetty pumpattava barbara

työryhmässä en osaa olla oma itseni
kukaan ei pakota minua olemaan minkäänlainen
mutta seurassa minusta kuoriutuu esiin
täydellinen idiootti
en saa enää kosketusta itseeni
yritän kuumeisesti miettiä
mitä minulta odotetaan
ja yritän toteuttaa noita skitsofreenisia odotuksia
jotka todennäköisesti ovat totta
vain omissa ajatuksissani

torstai aamupäivä
vapaata on vielä yli 3 vuorokautta
maanantai ahdistaa
en halua mennä töihin
haluan jäädä kotiin
kirjoittaa ja lukea
haluan toteuttaa luovuuttani

maanantai lähenee vääjäämättä
minuutti minuutilta
tiedän sunnuntaista muodostuvan kärsimysten tie
henkilökohtainen via dolorosa
sunnuntaina ahdistus ylittää kipurajan
aamusta asti elän uuden aamun odotuksessa
ja käyn läpi kaikki helvetin tuskat

olen valmis täysin uuteen
tämä tie on taivallettu loppuun
ei kannata käydä samaa koulua uudelleen
olen saanut tältä koululta mitä tarvitsen
on aika siirtyä eteenpäin
aika etsiä uusi polku tallatavaksi

Runot

Kutsumaton vierras

Ikinuoren naisen pienet ilot

Se nousee sieluni portaita

tummanpuhuva vieras

jokaisella askeleella töhrii kanvaksen valkeaa pintaa

myrkyttää ilmankin tullessaan

Vaatimaton vieras

joillekin mitätön

helpoti käännytettävä

Täytyn tuon tunkeilijan olevaisella

muuttuen joksikin toiseksi

persoonaksi jota en halua tuntea

Kuinka saan sinut häädettyä

En halua että jätät räkäistä jälkeäsi

itse kovalla työllä valkaisemaani tauluun

Manaan ulkoaoppimiani häätölauseita

Vieras pitelee helmoistani kiinni

Keskitän koko olemukseni

mieleni ruumiini sieluni sydämeni

Työnnän vierasta kauemmaksi

Se on päättänyt jäädä pidemmäksi aikaa

ei halua vielä antaa periksi

Tästä tulee hankala karkoitusprosessi

 

 

Runot

Pimeys

Ikinuoren naisen pienet ilot

Avaan silmäni pimeässä.

Nousen ylös pimeässä.

Avaan säleverhot – ulkonakin on pimeää.

Laskeudun portaat alas olohuoneeseen, jota valaisee vain nurkassa roikkuva kudottu katiska, jonka sisällä on valoketju.

Mieleeni alkaa hiipiä pimeys.

Sinä tulet vastaan keittiön ovella – silmissäsi ja sydämessäsi paistaa ikuinen aurinko.

Sinä valaiset minun pimeyteni!

 


		


			
		
	






	
	

		Runot
Nyt
	


	

							

			 Ikinuoren naisen pienet ilot		
		
		

			
Marraskuun alku.


Leuto syksy.


Tuuletusikkuna auki vuorokauden ympäri.


Sateen ääni tunkeutuu avoimesta ikkunasta sisälle.


Rauhoittaa,


tyynnyttää levotonta sielua.


Iltaisin sängyssäni keskityn kuuntelemaan.


Kykenen melkein erottamaan yksittäisten pisaroiden äänet,


kun ne iskeytyvät parvekkeen kaiteeseen,


kuin uhratakseen elämänsä yhteisen edun eteen.


Nukahdan sateen ropinaan.


Tuudittaudun kollektiiviseen tajuntaan pisaroiden viihdyttäessä tärykalvojani.


Pimeässä,


peittoni alla,


koen olevani turvassa,


piilossa pahalta.


Olen lämpimässä,


vaikka ulkona, ikkunani takana


sade viskoo pisaroita parvekkeelleni, ikkunoihini


kastellen ja muuttaen koko minua ympäröivän maailman harmaaksi


myös päivällä.


Kotonani, peittoni alla,


nukkumaan mennessäni,


rakkaimpani vierelläni,


minä olen turvassa.


Pahaa, kavalaa maailmaa ei ole.