Yhtään ei huvita kirjoittaa tätä! Ei ole kiva myöntää, etten osaakaan vielä niin kamalan hyvin. Mutta pakko se on myöntää: vaatteet kiristää. Jos en tee asialle jotain nyt, joudun kohta hommaamaan isompia vaatteita.
Joka ainoa joulu vannon itselleni, että nyt otan iisisti. Tänä vuonna tehtiin päätös, ettei osteta ainoatakaan suklaarasiaa kotiin. Ja siltikin meni ihan persielleen! Oon syönyt niinkuin ruoka loppuisi maailmasta ihan just. Liikkunut olen, mutta eihän se liikunta auta jos ruokavalio on poskellaan. Olen syönyt suolaista ja makeaa, ja sitten vähän suolaista päälle. Sanalla sanoen kaikkea. Ja paljon!
Talvella ei pääse edes onkimaan frisbeetä ojasta.
Oltiin viime viikonloppuna reissussa Tampereella, eikä kyllä yhtään huvittanut kierrellä alennusmyyntejä. Viime vuonna nautin alennusmyynneistä vielä hurjasti, kun mulle löytyi runsaasti kokoja. En mä tänä(kään) vuonna mitään uutta olisi tarvinnut, mutta jokainen naisihminen tietää alennusmyynneistä etsimisen ja kivojen vaatteiden kokeilemisen ilon. Aivan sama löytääkö mitään vai ei, se juttu on siinä etsimisessä. Ei huvittanut edes etsiä, ku elopaino on päässyt kohoamaan niin, että polvia särki jo muutaman kilometrin kävelystä. Tiesin, että paino on noussut sen verran, että kokoa 46 pienempiä vetimiä on turha katsella. Ilo alennusmyynneistä oli siis kadoksissa!
Alennusmyyntifiilikset
Kyllähän mä tiesin, että oon lipsunut, mutten ole halunnut katsoa totuutta silmiin. Kieltäminen on mun egoni yleisin huijausmenetelmä. Työstin asiaa lauantain ja sunnuntain. Ei auta muuta kuin palata takaisin (hyvin) opittuun systeemiin: maanantaina ja torstaina paastoan ja muina päivinä kirjaan kaiken syömäni ylös ruokapäiväkirjaan. Ei se ole vaikeaa, kun tiedän jo vanhasta, että voin aina paremmin, kun kiinnitän enemmän huomiota ruokavaliooni. Sitä paitsi se ruoka mitä syön ns ”dieetillä”, on minusta älyttömän hyvänmakuista!
Olen siis palannut takaisin omaan normaaliin. Talvi on parhaimmillaan. On kunnolla lunta, että voi käydä hiihtämässä ja lumikenkäilemässä. Jotain hyvää pysyvääkin on muutoksen mukana siis tullut. Olen keksinyt monta hyvää keinoa olla aktiivinen. Vaikka ruokavalio on ehkä repsahtanut, aktiivisuus on säilynyt. En siis ruoski itseäni, enkä sirottele tuhkaa pääni päälle, vaan olen iloinen tapahtuneesta minulle isosta muutoksesta liikuntatottumuksissa. Entisestä sohvaperunasta on tullut aktiiviliikkuja. Enköhän mä siis aikaa myöten tän syömisenkin selätä!
Hyvä arki koostuu itse asiassa hyvin pienistä asioista. Pohjimmiltaan se on se olo, minkä saa, kun liikkuu sopivasti, syö hyvää ja ravitsevaa ruokaa se nukkuu hyvin. Voisin siis oikeastaan lopettaa aiheesta kirjoittamisen tähän. Jokaisen ihmisen hyvä arki koostuu silti hieman erilaisista palikoista. Nuo edellä mainitut palaset ovat pohja, jolle omannäköistä mukavaa elämää on helppoa luoda.
Itselleni hyvän arjen ehdoton edellytys on kiireettömyys. En pysty käsittämään nykyajan ”kiire-kultturia”! Ikään kuin kiire tekisi ihmisestä tärkeämmän tai paremman. Kiire tekee ihmisestä vain kiireisen. Miten ihania ovatkaan ne aamut, kun ei ole hoppu minnekään. Saa heräillä rauhassa ja juoda kupposen kuumaa ilman, että aikataulu hiostaa niskaan. Tarvitsen ylimääräistä ”viljoilua” ja tuumailua omaan elämäni. Haluan itselleni aikaa työstää asioita ja suunnitella juttuja. Luovuus tarvitsee tilaa ja ehkä jopa pientä tylsistymistä. Tylsistymisen tunne on aliarvostettu. Pitkästymisestä on noussut monta oivaltavaa innovaatiota. Mun hyvässä arjessa on aikaa toimia ja tehdä, mutta pitää löytyä myös aikaa pelkkään olemiseen.
Koska rakastan kiireettömyyttä, ja introverttina rakastan hiljaisuutta, on metsässä kävely nostanut monta arkista päivääni keskinkertaisesta luksukseksi. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin yksin aamutuimaan metsässä omien ajatusten kanssa kävely. Toiseksi parasta metsälenkkeily on Hanin kanssa. Raittiissa ilmassa ajatuskin kulkee paremmin ja parhaat keskustelut on käyty pöheikössä pitkillä lenkeillä. Metsässä kävely rentouttaa minua kaikista parhaiten. Jos on ahdistanut ennen sitä, niin luonnosta palattua ei varmasti enää ahdista. Mainittakoon vielä että kun on tehnyt kunnon lenkin on aivan taivaallista kun sen jälkeen voi mennä saunaan ja lämmitellä vanhoja luita vielä lauteilla. Silkkaa riemua!
Mainitsin jo ihan alussa ruuan. Itselleni värikäs ravitseva ruoka on erittäin suuri ilon aihe. Se on niin suuri ilon aihe, että olen tilannut itselleni Englantilaisen Delicious-lehden, jota nyt brexitin jälkeen joudun joka kuukausi tullaamaan ja maksamaan siitä ylimääräisiä tullausmaksuja. Silti olen joka kerta yhtä iloinen, kun saan lehden käteeni! Mulle tulee myös kotimainen Maku-lehti, jonka tapaan lukea kannesta kanteen. Molemmat lehdet ovat tuottaneet minulle suunnattomasti iloa ja onnistumisen riemua. Ruoka on ihmisen perusnautintoja, jota ilman ei voi elää. Miksi tyytyä kelvolliseen ruuan suhteen, kun pienellä vaivalla voi tehdä arjesta juhlaa.
Mä en juo kahvia kovinkaan paljon. Töissä sitä menee tosin aika paljon, tavan vuoksi, mutta kotona keitämme kahvia vain 1-2 kertaa päivässä. Joskus menee päiviäkin, etten juo kahvia lainkaan. Kuitenkin iltapäivän kahvi, jonkin pienen baakkelssin kanssa, on suuri nautinto. Päivällisen jälkeen olen oppinut jotenkin odottamaan, että saan kupillisen kahvia ja jonkin pienen hyvän. En luopunut tästä pienestä paheesta edes elämäntapamuutokseni tiukimmassa dieetissä. Elämä ei saa olla niin ahdasta, että siitä riisutaan pois kaikki ilot. Hassua juttu! Itseasiassa kahvi ei maistu edes mitenkään älyttömän hyvältä suussani, silti se tuo paljon iloa elämääni.
Ihanin tapa päättää päivä on lukea muutama kappale hyvää kirjaa. Olen aina lukenut paljon, mutta Hani on opettanut minulle tavan lukea pätkä jotain ennen nukkumaan menoa. En oikeastaan ole varma onko se sittenkään se lukeminen mikä siitä niin mukavaa tekee, vaan se tosi asia, että luemme molemmat vierekkäin yhtä aikaa. Joka tapauksessa illalla lukeminen on minulle hyvä tapa rauhoittua yötä vasten ja sujahtaa hetkeksi ihan toiseen maailmaan.
Tässä muutama ihan pieni juttu, joista mun hyvä arki muodostuu. Listalle voisin lisätä harrastukseni, jotka kaikki tuovat minulle iloa, mutta halusin tässä kirjoituksessa mainita niitä arkisia asioita, joiden tärkeys muuten jää huomiotta.
Uniongelmien myötä elämä tuntuu levinneen käsiin. Olen koko ajan väsynyt ja tunnistan kuinka sen esiintuoma ahdistus syötättää. Koko ajan tekee mieli ”herkkuhiilareita”. Mun hyväksi todettu ruokailurytmi on lentänyt taivaan tuuliin. Runsas liikunta, josta on tullut tapa, on onneksi pelastanut mut suuremmilta tuhoilta.
Reilu jäätelöannos kruunaamaan hampurilaisaterian
Tämän vuoden loppukesä ja syksy on otettava oppimisen paikkana, sen sijaan, että masentuisin ja hylkäisin koko elämänmuutosprosessini toimimattomana. Olen suurimman osan elämästäni syönyt väärin! Luulinko tosiaan, että oppisin uuden tavan toimia kertaheitolla? Mitään ei vielä ole menetetty. Minähän osasin tehdä oikeita valintoja ja voin jo todella loistavasti.
Mitä siis olen viime kuukausista oppinut? Tärkein asia on että olen tunnesyöjä. Olen aina kieltänyt tuon tosiasian, ehkä siksi etten ole ymmärtänyt mitä se oikeastaan on. Nyt näen selvästi kuinka jatkuva väsymys aiheuttaa minussa ahdistusta. Yritän lieventää ahdistusta syömällä jotain hyvää. Kun voin hyvin, mielitekoja ei ole, tai ainakin saan pidettyä ne kurissa.
Viinerikahvit reissussa
Tehdessäni bucket list:ia muutama viikko sitten, sain kirjattua ylös tavoitteeksi syödä tyylikkäästi kauniita ruoka annoksia. Vaikka päätin unohtaa koko hemmetin listan tekemisen turhana, jäi tuo edellä mainittu lause elämään jonnekin aivoni sopukkaan. Oivalsin, että voisi olla viisautta opetella syömään säännöllisemmin ja hieman pienempiä annoksia. Tässä kaikessa auttaisi ruokailutilanteen rauhoittaminen. Minulla on tapana syödä lähes hotkimalla, aivan kuin en olisi koskaan ruokaa nähnytkään. Voisin harjoitella haarukan tai lusikan laskemista kädestä välillä ja opetella pureskelemaan ruokani kunnolla. Tästä kaikesta olisi apua ruuansulatuksellekin.
Kahvin juominen ilman pullaa – uhka vai mahdollisuus?
Oletin ahdistuvani näistä huomioista, mutta yllättäen olenkin innostunut ja täynnä energiaa. Mä osaan syödä oikein, palaan siihen tapaan toimia millä voin hyvin. Kuten joku viisas on joskus todennut, elämä on muutosta! Edessä on siis muutosta ruokailutavoissani, olenhan jo huomannut liikunnan kohdalla, että asioita joista saa iloa, tekee mielellään. Onnekseni mä rakastan ruokaa ja ruuanlaittoa, joten siihen paneutuminen tulee varmasti tuomaan paljon iloa elämääni. Koska tein isoja muutoksia jo pari vuotta sitten, tapani tarvitsevat oikeastaan vain hienosäätöä.
Itseleivotun hapanjuurileivän syöminen on pakko lopettaa. En kykene hillitsemään itseäni sen kanssa.
Eilen olen siis palannut omaan ihanaan normiarkeeni. Merkitsen ruokapäiväkirjaan jokaisen syömäni ruuanpalan ja palasin pitämään kaksi paastopäivää viikossa, koska se pitää aineenvaihduntani vauhdissa. Tämä tuntuu nyt helpommalla, koska ei tarvitse miettiä liikuntaa, kun se on jo lähes automaattinen toiminta ja keho vaatii sitä. Sovimme muuten mieheni kanssa elämäni ensimmäisestä suklaattomasta joulusta. Kai se joulu tullenee ilman suklaarasiaakin!
Saunan lauteilla istuessa mieheni kertoi tavanneensa lähikaupassa vanhan kaverinsa. He olivat ostosten lomassa vaihtaneet viimeiset kuulumisensa. Mieheni sanoi maininneensa kaverilleen, että liikkuu nykyisin paljon. Hän kertoi minulle tapaamansa kaverin olevan häntä vuoden nuorempi, mutta että tällä on monenlaisia terveysongelmia. Se sai minut siinä syntymäasussa saunan orrella istuessani miettimään omaa terveyttäni.
Ei ole kovinkaan kauaa siitä, kun itse voin jatkuvasti huonosti. Olin koko ajan väsynyt. Tulehdusarvo ei terveyskeskuksen ja työterveyden kirjoissa ollut koko niillä kirjoillaolo-aikana ollut normaali alle 10, vaan seilannut väliä 20-50. Kropassani muhi matala-asteinen tulehdus. Astma oli pahana, poskiontelot olivat toistuvasti turvoksissa ja hellinä. Parhaana, vai pitäisikö sanoa pahimpana, keväänä sain viisi antibioottikuuria peräjälkeen.
”Pohja se on miunkii säkissäin!” Muutoksen tarve iski voimakkaampana, kuin tarve pysyä turvallisesti tutussa. Voisiko elää toisin? Aloin miettiä voisinko muuttaa jotain , voidakseni paremmin, koska mitään varsinaista fyysistä syytä pahoinvointiini ei löytynyt.
Syksyllä 2018 olin koko ajan sairaana
Elämän muutoksestani on nyt reilu kaksi vuotta. Siinä lauteilla istuessani oivalsin, miten yksinkertaista kaikki loppujen lopuksi onkaan! Miksi näin yksinkertaisesta asiasta yritetään tehdä niin vaikeaa. Ei hyvään, terveyttä edistävään elämään tarvita muuta kuin terveellistä hyvää ruokaa (kaikki todennäköisesti tietävät mitä sillä tarkoitetaan), hyvät yöunet ja hieman liikuntaa. Resepti on siis hyvin helppo! Sydän on kehon tärkein lihas ja sen hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta!
Media koettaa tuputtaa meille jos jonkinlaista dieettiä ja mutkikasta liikuntaohjelmaa. Kuntosalit kilpailevat asiakkaista mainostaen erilaisia ohjelmiaan ja erilaisia ruokavalioita tuntuu olevan yhtä useita kuin suosittelijoita. Ruokavalioita eniten seuraajia lienee saanut gluteeniton dieetti tai keto-dieetti. Mene ja tiedä! Tässä informaatiotulvan maailmassa ihminen menee ihan pökerryksiin ja päivänselvyydetkin hukkuvat liiallisen tiedon hyökyaallon alle.
Hedelmät ja etenkin (kotimaiset) marjat ovat terveellisiä ja erittäin hyvän makuisia
Siinä saunan lauteilla oivalsin äkkiä, että mähän voin tällä hetkellä todella hyvin! Astma on hallinnassa, tulehdusarvo vihdoinkin normaali, poskiontelot eivät vaivanneet koko viime talvena ja olen pystynyt taas jälleen välillä käyttämään rakastamiani hajuvesiäkin!
Hyvinvoinnin reseptiikka on periaatteessa äärimmäisen yksinkertainen: syö lautasmallin mukaisesti (1/2 lautasesta kasviksia ja vihanneksia, 1/4 proteiinia ja 1/4 hiilihydraattia), nuku noin 7-9 tuntia yössä ja liiku noin 150 minuuttia viikossa. Ei mitään kommervenkkejä vaan ihan perusjuttuja. Näihin pystyy jokainen, jos ihan todella haluaa.
Savukalaa vihanneksilla
Tiedän, että mä söin väärin. Olen hyvin kaikkiruokainen. Mulle kelpasi makea ja suolainen. Rakastin (ja rakastan edelleen) jäätelöä ja lakritsia. Kahvin kanssa on lähes pakko olla jotain ”kastettavaa”. Toisaalta himoitsin (ja himoitsen edelleen) makkaraa, pizzaa ja sipsejä (jotka tosin saavat verenpaineeni kohoamaan huippuun ja aiheuttavat mulle sitten päänsäryn). Nukuin 10-12 tuntia vuorokaudessa ja olin koko ajan silti väsynyt. Unohtamatta sitä tosiseikka, että mielestäni ”hieno nainen ei hölkkää eikä hikoile”!
Pahoinvointi oli hyvä kimmoke muutokselle. En halunnut vain laihtua, vaan toteuttaa kunnollisen elämäntapamuutoksen. Halusin sellaisen muutoksen, jota voisin jatkaa lopun elämäni. Mun onnekseni rakastan kasviksia ja ruuanlaittoa, joten ruokavalioon tarttuminen oli helppoa! Liikunta ja nukkuminen ovat olleet vaikeimmat ja näistä kahdesta lepo vaikein, sillä löysin niin mukavia liikuntalajeja, että aktiivisuudesta tuli suuri ilo!
Olin nukkunut paljon, keskimäärin 11 tuntia yössä. Pienet nokkaunet auttoivat minua selviämään lähes kaikista ongelmista. Enhän minä sitä tuolloin käsittänyt, mutta jälkeenpäin näen asian todellisen laidan. Nukkuminen oli minulle usein pakoa raskaaksi kokemastani todellisuudesta. Olin varmasti välillä myös väsynyt, sen myönnän. Lihavana eläminen ei ole helppoa! Viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että minulle riittää oivallisesti kahdeksan tunnin unet, kunhan muistan etten syö raskasta ateriaa tai harrasta liikuntaa 2-3 tuntia ennen nukkumaan menoa, sillä nuo molemmat heikentävät unen laatua yllättävän paljon.
Minä päätin laiskana toteuttaa helpointa mahdollista keinoa. Syön hyvin ja harrastan liikuntalajeja, jotka tuovat minulle runsaasti iloa! Lisäämällä aktiivisuutta päivään voin syödä enemmän. Voit tehdä elämästäsi vaikeaa kokeilemalla vaikka kaikkia uusia trendikkäitä dieettejä tai liikuntaohjelmaa tai palata suosituksiin ja olla itsellesi armollinen. Valinta on sinun!
Mä tein sen taas! Yllätin itsenikin sillä, miten helposti saan syötyä reilun puolitoista litraa jäätelöä noin vain yhdellä istumalla. Seuraavana yönä nukuinkin sitten tosi surkeasti, kun kroppa kävi tehoilla sulattaessa tuota siroa jäätelöannosta.
Mä olen aina tiennyt, että mulla on jonkilainen syömishäiriö. Mun impulssi kontrolli pettää lähes aina, kun tarjolla on jotain mun mielestä herkullista. Muistan parikin joulua, joina olen mättänyt napaani niin paljon suklaata, että olen joutunut oksentamaan. Sipsejä en mielelläni osta kotiin lainkaan, kun syön niitä sitten kaksin käsin, maistelematta makua juuri lainkaan, kärsien myöhemmin suolan aiheuttamasta kamalasta päänsärystä.
Kahvia ei voi juoda ilman baakkelsia!
Tähän käytökseen olen halunnut muutosta. Olen hävennyt sitä koko elämäni. En ole koskaan puhunut siitä kenenkään kanssa, koska onhan se noloa, ettei aikuinen nainen hallitse omaa syömiskäyttäytymistään. Eikö?
Sairaasta käytösmallistani huolimatta olen onnistunut painonpudotuksessa. Syömiseni pysyi hyvin kurissa jatkuvan kontrollin avulla. En ostanut kotiin herkkuja, kirjasin kaiken syömäni ylös, keksin kevyitä herkkuja, joita voin syödä hyvällä omallatunnolla ja punnitsin itseni lähes päivittäin pysyäkseni kaidalla tiellä.
Puolukka(piirakka) aika on käsillä
Takaraivossani kytee jatkuva pelko siitä, että impulssikontrollin puutteeni saa minut lihomaan takaisin kaikki tiputtamani kilot.
Olenko liian ankara itselleni kuten minulle on sanottu? Ehkä olen, mutta omasta mielestäni olen sitä syystä. Minulla on syömishäiriö ja haluan pitää sen kurissa. Se ei onnistu, jos kuittaan jokaisen täysin turhan mättöpäivän päänsilittelyillä. Tiedän syöväni arjessa ravitsevaa ja maukasta kotiruokaa, joten miksi sorrun ylensyöntiin?
Alkoholistista ei tule kohtuukäyttäjää, mutta mitenkä mahtaa olla syöpön laita? Oppiiko syöppö käyttämään herkullista ruokaa kohtuudella? Aika rankka vertaus, mutta mun täytynee tuumata asiaa ja kokeilla kohtuullista herkuttelua saadakseni vastaus tuohon kysymykseen omalla kohdallani. Ihminen selviää vaikka koko elämänsä juomatta alkoholia, mutta ilman ruokaa ei kukaan pärjää kovin pitkää aikaa.
Pienet nautinnot tuovat palasen luksusta arkeen. Jos ei koskaan anna itselleen lupaa syödä jotain hyvää, on elämä yhtä jatkuvaa kärsimystä. Toivottavasti minäkin joskus opin nauttimaan herkuista sortumatta övereihin!
Olen kertonut monessa aikaisemmassa kirjoituksessa omasta elämäntapamuutoksestani, jonka avulla onnistuin pudottamaan noin 40kg ja vannoutuneista kirjan kanssa sohvalla makaavasta mammasta tuli aktiiviliikkuja. Lupaan, että lopetan asian käsittelyn tähän! Haluan vain vielä kertoa omat vinkkini niille, jotka mahdollisesti niitä tarvitsevat muutosta miettiessään.
Minä vuosina 2018 ja 2021
Jos mietit elämänmuutosta, älä muuta kerralla kaikkea! Usein näkee, että ihmiset elämäntapojaan muuttaessaan menevät äärimmäisyyksiin. Niin minäkin ensimmäisellä kunnon yritykselläni tein. Hyvin tarkka ja yksityiskohtainen dieetti yhdistettynä tolkuttoman treenaukseen on varma keino lyödä hanskat tiskiin hyvin nopeasti, etenkin jos on aiemmin syönyt miten sattuu ja liikkunut hyvin vähän.
Ruokavaliota muuttaessaan ole rehellinen itsellesi. Käy läpi ruokailutapasi ja arvioi muutoksen tarve. Tärkeintä on syödä hieman vähemmän (noin -400-500kcal/vrk) kuin kulutat. Äkkidieetit eivät tuo pysyvää muutosta. Et tarvitse erikoisruokia, etkä mitään jauheita tai pillereitä. Yksi parhaista dieettivinkeistä on vanha kunnon lautasmalli: puolikas lautasellinen kasviksia, yksi neljäsosa hiilihydraattia ja yksi neljäsosa proteiinia. Toimii!
Pauttiarallaa lautasmallin-mukainen annos
Elämää kannattaa ajatella pidemmällä tähtäyksellä kuin esimerkiksi kuukauden päästä oleva juhla, jossa haluaa näyttää vetävältä. Mikään ihme-dieettikään ei onnistu, jos saat ravinnostasi enemmän kaloreita kuin kulutat. Aktiivisen liikkujan ei kannata yrittää ”nälkä-dieettiä”, eli kituuttaa turhan vähällä ruualla. Mä söin laihuttaessani noin 1600kcal/päivä ja pidin viikossa 2 paastopäivää, joina kalorimäärä jäi 500-600kcal. Paastopäivinä en harrasta liikuntaa. Suosittelen ruokapäiväkirjan pitämistä ainakin aluksi, että saat realistisen kuvan syömästäsi kalorimäärästä. Mä käytin puhelimeen lataamaani Yaziota. Sen ilmaisversiokin on ihan riittävän toimiva! Yazio on minulla edelleen käytössä! Sen avulla voin syödä sen mitä syön hyvällä omallatunnolla. Ruuasta tulee kyetä nauttimaan!
Mä syön myös pizzaa. Teen sen itse, että pystyn kontrolloimaan ravintoni kalorimäärän.
Liikunta kannattaa aloittaa maltillisesti. Kävely on loistava laji, joka sopii lähes kaikille. Jos haluaa kävelyyn hieman lisää tehoa, voi ottaa sauvat avuksi ja näin koko keho saa liikettä. Kuntosalia suosittelen lämpimästi lihaskunnon vuoksi. Itse en tykkää salitreenistä, käyn kuitenkin, koska olen jo 56-vuotias ja haluan kyetä nousemaan tuolista ja laskeutumaan kotimme kellarissa olevaan saunaan vielä 20 vuoden kuluttuakin. On aivan sama minkä lajin valitset, kunhan liikut. Ihmisen keho on luotu liikkumaan ja se toimii parhaiten, kun saa säännöllistä harjoitusta. Tärkeintä on, että teet sellaista, mitä jaksat jatkaa kauan, olipa lajina melonta, juoksu, padel tai frisbeegolf.
Suunnistus on yksi mun lempilajeista
Näiden ravinto- ja aktiivisuusvinkkien lisäksi kunnon yöunien tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Aikuinen ihminen tarvitsee 7-9 tuntia kunnon unta vuorokaudessa. Itse tarvitsen noin 8 tuntia kyetäkseni toimimaan hyvin. Liian vähäinen yöuni mm lisää ruokahalua. Minulle tulee ”syön-kaiken-mitä-kaapista-löytyy”-päiviä, jos nukun huonosti. Kunnon yöunet takaavat palautumisen. Liian myöhään illalla tehty raskas liikunta heikentää yöunia, joten raskasta liikuntaa, kuten myös tukevia ilta-aterioita, kannattaa välttää, jos haluaa levätä hyvin.
Mä en elämäntapa muutosta aloittaessani halunnut ajatella olevani dieetillä tai laihduttaa. Hoin itselleni: ”syön värikästä ruokaa” ja ”olen aktiivinen”. Samalla tiellä olen edelleen ja olen tyytyväinen.
Aloitteleva frisbeegolfaaja tässä, hei! Uusien hauskojen liikuntalajit metsästys jatkuu!
Mä oon aina tykännyt ruuanlaittamisesta. Leipomisesta en niin välitä, kun se on niin teknistä ja tarkkaa, mutta ruuanlaitto on hauskaa!
Tomaatti-kesäkurpitsagalette
Kun aloittelin elämänmuutostani arvioin, että mun ruokavalion perusta oli kunnossa. Tarvitsin vain reipasta hienosäätöä annoskokoon, mutta vielä enemmän tarvitsisin muutosta ruokailurytmiin, koska olin ollut illat jääkaapilla kulkeva märehtijä. Annoskokoon oli helppo tarttua. Mietin ja tutkin asiaa ja havaitsin että annoskoko voi oikeastaan pysyä ennallaan, kun lautasen täyttää suurimmaksi osaksi kasviksilla (ilman voita ja kermaa tietenkin). Kasvisten kalorimäärä on niin pieni, että niitä voi syödä aika huoletta mahansa täyteen. Onneksi olen aina pitänyt kasviksista! Minulla on jatkuva reseptihaku päällä uusille kasvisruuuille, toki myös muille ruuille. Olenkin tilannut itselleni englantilaisen Delicious Magazinen ja kotimaisen Maku-lehden. Kirpparilla käydessä tsekkaan aina keittokirjat.
Isossa kupillisessa salaattia on noin 120kcal ja varmasti lähtee nälkä.
Kasvikset ovat niin monikäyttöisiä! Niitä voi käyttää raakana ja kypsennettynä, tosin poikkeuksiakin on. Suosikkikasviksiani ovat tomaatit ja juurekset. Peruna on herkkuani, vaikka mahani ei siitä erityisemmin iloitse. Peruna on aivan liian aliarvostettu kasvis! Se taipuu todella moneksi ja on sivumennen sanoen pelastanut aikoinaan monta suomalaisia nälkäkuolemalta. Itse tykkään uuniperunoista ja äskettäin uunissa laittamani litistetyt potut olivat herkullisia (tosin ne eivät olleet vähäkalorisia, sillä päälle oli lirautettu jonkin verran öljyä rapeuttamaan pintaa).
Kanaa ja pottuja uudella tavalla
Mun tapani laittaa ruokaa on hyvin ”Jamie Oliver”-mainen: ei hienostelua eikä ihme kommervenkkejä, vaan tavallista helppotekoista kotiruokaa. Innostuttuani katselemaan Master Chef Australiaa muutama vuosi sitten innostuin vielä enemmän ruuanlaitossa. Ohjelmasta sai vinkkejä eri aineiden yhdistetyn, ruuan esille laittoon ja lukuisia tekniikkavinkkejä. Ohjelman innoittamana olen kokeillut muun muassa fenkolia ensimmäisen kerran. Tein sitä netistä löytämälläni italialaisella ohjeella: kermassa haudutettuna ja tarjoilin lohen kanssa. Näytti kanssasyöjille maistuvan! Nyt kun elän uuden tyylistä elämää ja kerma on jäänyt, olen tehnyt mm omena-fenkolisalaattia. Se on mun herkkua!
Elämäntapamuutoksen jälkeen meille ei valmisruoka-annoksia ole ostettu, vaikka maksalaatikkoa joskus tekee mieli, sitä rusinallista. Mun rauta-arvot vain ovat niin korkeat, että parempi jättää maksalaatikko ja rakastamani maksapasteija kaupan hyllylle. Jos halutaan valmista evästä, mennään ulos syömään. Muutaman kerran mun pitkien yövuoroputkien jälkeen ollaan tilattu Foodoran avulla ruuat kotiin. Yleensä mä kuitenkin laitan ruuat itselleni töihin ja varmistan, että miehelleni on syötävää kun hän tulee töistä. Se on mulle ilo!
Kasvisten lisäksi laitan mielelläni kanaa ja ahventa. Kalan suhteen olen nirso. Olen hyvin myöhään opetellut sen syönnin ja olen valikoiva sen suhteen. Pidän kaloista joissa on mieto maku (ahven, lohi, siika ja tonnikala) myös savukala maistuu. Sushia olen yrittänyt opetella syömään, mutta niin kauniilta kuin sushit näyttävätkin, niin mun suussa ne eivät maistu hyville.
Mieheni on havainnut, että kun menemme kauppaan vietämme eniten aikaa hevi-osastolla. Jääkaapissa pitää aina olla kaalta, porkkanoita, lanttua tai naurista ja kyssäkaalta juuresraastetta varten, jota käytän salaattieni tekemiseksi tukevimmiksi, että ne pitäisivät nälkää paremmin paastopäivinä. Kotona pitää aina olla myös tomaatteja, erilaisia salaatteja, suippopaprikoita, perunoita ja kananmunia sekä pakkasessa pinaattia, herneitä, maissia ja ruusukaalia. Tällä perusvarastolla voin tehdä jo jos jonkinlaisia aterioita.
Lähes päivittäinen salaatti tuunattuna reilulla kanamäärällä pyörälenkin jälkeen
Jäätelö on aina ollut mun heikkouteni. Siitäkään ei ole tarvinnut luopua. En ole oikeastaan luopunut mistään, vaihtanut vaan kaiken kevyempään vaihtoehtoon. Syön jäätelöä, vaikka maito ei oikeastaan sovi keholleni, koska sen on vaikea pilkkoa laktoosia. Pahin yhdistelmä mulle on maito + sokeri toisin sanoen jäätelö. Tyhmästä ja ahneesta päästä kärsii koko kroppa! Jäätelönä syön siksi usein pakkasesta ottamiani marjoja, joihin sekoitan proteiinijauhetta ja hieman jotain nestettä, usein mantelimaitoa (13kcal/100ml), jota käytän myös kahviin. Sekoitan marjat ja lisukkeet blenderissä ja voilá – minulla on herkullista ”jäätelöä”. Joskus halutessamme herkutella, ostamme Jymyn Vapaus jäätelöä, joista herkullisin mielestäni on valkosuklaa-salmiakki. Se vie kielenkin mennessään, eikä sisällä kuin 320kcal.
Salaattien lisäksi syön lähes joka päivä Kaurapuuroa. Lisään päälle raejuustoa ja hilloa ja itse puuroon chian- ja pellavansiemeniä sekä Kuidukasta. Nämä kaksi: salaatit ja kaurapuuro ovat olleet mun pelastukseni. Ne maistuvat hyviltä, ovat kevyitä ja helppotekoista.
Savustettua ahventa ja kasviksia
Ruoka on iloinen asia. Mä en ruokavaliostani elämäntapa muutoksen takia ole jättänyt pois mitään. Ainoa ruoka mitä varon on leipä. Rakastan uunituoreita leipää! Jos aloitan en kykene lopettamaan. Parempi siis rajoittaa leivänsyönti erikoistilaisuuksiin.
Ruoka on hyvää ja syöminen kivaa! Näin on tyttäreni minulle joskus sanonut ja siihen minun on helppo yhtyä.
Pizzaa meillä syödään noin kerran kuukaudessa. Teen sen aina itse. Pohjassa taikinajuureen jämät ja tässä täytteenä vain tomaatteja ja basilikaa.
Keski-ikäisen rouvan aktiivisen elämän metsästys 