Ihmiset ovat ihania! Voisin istua kuukausi kaupalla jollain penkillä kaupungin keskustassa tai puistossa tai kahvilassa ja seurata ihmisiä ympärilläni. Jokainen ihminen on erilainen ja juuri siksi he ovatkin mielestäni niin viehättäviä ja tavallaan jopa hypnotisoivia tarkkailukohteita. Jokaisessa on jotain kaunista ja viehättävää, kun osaat valita tarkastelukulman oikein.
Vaikka pidänkin ihmisistä hurjasti, valitsen kuitenkin mieluiten juuri tuon tarkkailijan aseman. Vaikka rakastan ihmisten tarkkailua heidän kanssaan seurusteleminen, jopa ihmisten seurassa oleminen väsyttää minua.
Valitsin ammatikseni sairaanhoidon, jossa en voi välttyä ihmiskontakteilta. Noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin voin sanoa, että väärä valinta! Hoitotyössä on aivan liikaa kontakteja ihmisten kanssa! Koska töissä tapaan niin paljon ihmisiä, haluan erakoitua vapaa-ajallani, mikä ei tee hyvää ystävyys- ja sukulaissuhteille. Ystävinäni säilyvät vain sinnikkäimmät ihmiset, joiden kanssa olen kerinnyt muodostaa syvällisen ystävyyssuhteen.
Tiedän, että oma persoonani on omiaan etäännyttämään minut muista ihmisistä. Olen varsin suorasanainen ihminen, joka laukoo asioita usein ajattelemattomasti. Vain ihminen, joka tuntee minut kunnolla, ymmärtää, että tarkoitukseni on aina hyvä. Haluan muille vain parasta, vaikka sanani saattavatkin joskus olla piikikkäitä. Jatkuva omien sanojen tarkkailu ihmisten kanssa tekemisissä ollessa on uuvuttavaa!
Pidän ihmisistä. Voisin seurata heitä viikkokausia syömättä, kunhan minun ei tarvitse antautua mitäänsanomattomaan keskusteluun heidän kanssaan. Kuulun niihin, jotka eivät koskaan oppineet ”small talkia”. En näe mitään järkeä turhanpäiväisessä lätinässä, joka ei etene minnekään, vaan toistellaan puolin ja toisin itsestään selvyyksiä.
Koska olen hidas käsittelemään asioita, tarvitsen paljon yksinoloa niiden pyörittelemiseen. Kykenen käsittelemään asioitani kunnolla vain yksinäisyydessä. Vaikka olen hyvin läheinen aviomieheni kanssa, enkä tiedä ketään kenen seurassa mieluummin olisin, haluan silti silloin tällöin olla aivan yksin. Tänä viikonloppuna mieheni lähti ystävänsä kanssa metsäretkelle Perhon korpiin ja minä sain jäädä yksin kotiin. Suunnittelin suureellisesti mitä teen, kun jään yksin. Sisin kuitenkin toppuutteli kehoa. Olen pysynyt neljän seinän sisällä yksikseni ja silittänyt melkoisen pinon puhtaita vaatteita kuunnellen kesän ääniä avoimesta taka-ovesta. Olen myös vain ollut ja järjestellyt ajatuksiani eli meditoinut. Sieluni ja sydämeni ovat saaneet lepoa.
Ihmiset ovat mielenkiintoisia ja rakastan heitä!
Keski-ikäisen rouvan aktiivisen elämän metsästys 