Yläraja

Onko kivulle ylärajaa? Fyysiselle kivulle. Henkiselle kivulle. Kumman kivun yläraja on korkeammalla? Mahtaako kumpikaan olla mitattavissa, arvotettavissa? Jos fyysiselle tai henkiselle kivulle on ääriraja, kuka sen on määritellyt ja kuinka?
Fyysinen kipu voidaan poistaa kipulääkkeillä ja joissain tapauksissa ainakin laimentaa sitä, jollei kokonaan poistaminen onnistu. Jos kivun syy ei poistu, tai sitä ei poisteta, se palaa lääkkeen vaikutuksen lakattua. Henkistä kipua voidaan turruttaa lääkkeillä. Henkisen kivun poistamiseksi jokainen joutuu tekemään jotain: keskustelemaan asiasta, muuttamaan ympäristöään tavalla tai toisella ja antamaan anteeksi loukkaajalle ja itselleen. Toisin kuin fyysinen kipu henkinen kipu ei poistu lääkkeillä. Kivun voi turruttaa vuosiksi, vuosikymmeniksikin lääkkeillä, tai yksinkertaisesti painamalla kipupiste johonkin mielen lokerikkoon. Turrutettu ja lokeroitu kipu läpsähtää esille erikoistilanteissa, jotka muistuttavat alkuperäistä kivun tunteen aiheuttaja. Se voi livahtaa esille huomaamatta. Stressitaso nousee ja kurkkua kuristaa ahdistus. Tekisi vain mieli nukkua. Traumaattisemmissa tilanteissa kipu voi myös räjähtää esille aggressiona tai äärettömän voimakkaina vihan tunteina.
Kaikki kipu on aina henkilökohtainen kokemus. Se mikä toisesta on äärettömän kivuliasta, on toiselle ohimenevä epämukavuus. Joillakin fyysisen kivun hoitoon riittävät luonnontuotteet, toiset tarvitsevat käsikaupasta saatavia kipulääkkeitä. Jotkut ihmiset ovat niin kipuherkkiä, että vahvimmatkaan kivunhoitoon tarkoitetut lääkkeet eivät auta. Nykyaikaisilla kipulääkkeillä kivun ylä- eli äärirajaa ei kenenkään enää tarvitsisi kokea. Kivuista suurimmiksi on sanottu syövän aiheuttamaa kipua. Sitäkin voidaan hoitaa esimerkiksi opiaateilla, joita löytyy useamman vahvuisia. Jos opiaateista tulee ikäviä sivuvaikutuksia tai niiden teho ei riitä, on aina mahdollisuus syövän loppuvaiheessa nukuttaa potilas niin, ettei hän enää tunne kipua. Mene ja tiedä sitten tunteeko henkilö kivun nukkuessaan lääkkeellä aikaansaatua unta, mutta nykyaikainen lääketiede käyttää nukutusta viimeisenä keinona kivun hallinnassa.
Myös henkisen kivun kokemus on aina henkilökohtainen. Toiset ihmiset marssivat läpi elämän näyttäen, että mikään ei kosketa heitä. Muut kuvailevat heitä vahvoiksi ja eräällä tavalla ”koskemattomiksi”. On henkilöitä, joiden elämän pienetkin vastoinkäymiset saavat pois raiteiltaan. Onko henkiselle kivulle ylärajaa? Voiko ihminen kerätä ahdistusta, pettymystä, vihaa ja katkeruutta määrättömästi? Tuleeko yläraja vastaan? Mitä tapahtuu, kun saavutetaan henkisen kivun ääriraja? Henkisessä kivussa myös kulttuurilliset kokemukset näyttävät vaikuttavan. ”Te Eurooppalaiset olette heikkoja!” sanoi kerran eräs Keniasta tullut opiskelija. Se, mikä Afrikasta tulevalle henkilölle on jotakuinkin arkipäiväistä, saattaa syöstä suomalaisen upottavimpaan suohon ja henkisen kivun helvettiin. Oletettavasti tilanne on toimii myös päinvastoin. Se mikä suomalaiselle on normaalia, voi olla Kenialaiselle täysin ylitsepääsemätöntä.
Minua kiinnostaa valtavasti tuo henkisen kivun yläraja. Kuinka ihminen käyttäytyy kivun äärirajoilla? Ottaako hän vastuun omasta henkisestä kivustaan vai käyttääkö esimerkiksi perinteistä acting-out menetelmää (tai jotain muuta puolustusmekanismia) siirtääkseen kipunsa läheisilleen tai työkavereilleen kiukuttelemalla, kieroilemalla tai kostamalla. Jotkut turvautuvat päihteisiin torjuakseen henkistä kipua. Alkoholin tai huumeiden vaikutuksessa kivun tunne jää taka-alalle.
Fyysinen kipu on helpompaa hoitaa ja pitää poissa ylärajalta kuin henkinen kipu. Fyysinen kipu on myös lähes aina tunnistettavissa toisin kuin henkinen kipu. Henkinen kipu saattaa piiloutua monenlaisen kuoren alle. Henkisen kivun tunnistaa vain sen kantaja. Myös henkisen kivun äärirajan tunnistanee vain kivun kokija.