Särestöniemi

Olen aina ollut kiinnostunut taiteesta ja suurin suruni onkin, ettei minulla ole taiteellista lahjakkuutta. Reidar Särestöniemestä kuulin ensimmäisen kerran alle 20-vuotiaana lukiolaisena, ollessani matematiikan preppauskurssilla Torniossa. Huonekavereinani oli kaksi nuorta naista ja he puhuivat Särestöniemestä tuttavallisesti Reitarina. Reidar oli Kittilässä tunnettu hahmo.

Kun aloimme suunnitella matkaa Leville, oli ainoa toiveeni koko viikolle päästä käymään Särestöniemessä. Olimme nähneet muutaman Särestöniemen työn pari vuotta sitten Amos Anderssonin taidemuseossa Helsingissä käydessämme. Näyttely oli metsäaiheinen ja mieleeni jäi suuri työ, jossa oli tyylitelty koivikko.

Tälle päivälle olin myös sopinut tapaamisen entisen työkaverini kanssa myöhemmin iltapäivällä, joten lähdimme Särestöön aamupäivällä. Matkalla etsimme taas yhden geokätkön ja pysähdyimme ihailemaan Kittilän kirkkoa.

Särestöniemi on upella paikalla Ounasjoen rannassa. Tie sinne on tehty vasta 1985, muutama vuosi Reidarin kuoleman jälkeen, sitä ennen kuljettiin jokea pitkin Kaukosen kylään tai  Kittilään asioille.

Kaikki Särestöniemen rakennukset ovat hirsisiä. Vanha Särestö on historiasta kiinnostuneelle oikea aarreaitta. Se ei kärsinyt vaurioita edes sodassa, vaikka lähes koko Kittilä tuhottiin. Sodasta säästymiseen vaikutti sen syrjäinen sijainti. Reidar Särestöniemi on syntynyt 1925 ja  palveli Lapin sodassa. Yks hänen veljistään ja hänen siskonsa mies kaatuivat talvisodassa.

Reidarin ensimmäinen itselleen rakentama koti tuhoutui täysin tulipalossa 1977. Hän rakensi uuden asumuksen hieman kauemmaksi joesta, muttei kuulemma koskaan kotiutunut sinne. ”Miulla on kaunis talo, vaan en mie sielä ossaa asua”, hän oli tuumannut.

Särestöniemessä vanha Särestö, Reidarin vanha galleria ja uudeksi kodiksi rakennetu talo toimivat nykyisin Reidar Särestöniemi museona. Reidarin isoveli Anttu säätiöi alueen ja rakennukset säilyttääkseen Reidarin työt kuttuuriperintönä tuleville sukupolville. Anttu antoi oman perintöosuutensa säätiölle. Gallerioissa on esillä taiteilijan esineitä, omia myymättömiä töitä ja vuosittain vaihtuvia näyttelyitä.

Itselleni uutta tietoa oli se, että Reidar Särestöniemi oli homoseksuaali. Olin kuvitellut, että hän oli Kalervo Palsan ja Timo K. Mukan tyyppinen ahdistunut ja perverssi taiteilija. Museon esineissä ja esillä olevassa taiteessa näkyy selvästi hänen persoonallisuutensa. Hän oli rakastavan ja tiiviisti yhteyttä pitävän perheen kuopus. Hänet oli kotona rakastettu vahvaksi. Tuo rakkaus kantoi häntä ja näkyy hänen taiteessaan. Se tosiasia, että homoseksuaalisuus oli kielletty vuoteen 1971 asti ja laskettiin sairaudeksikin vuoteen 1981 saakka, ahdisti häntä suuresti ja hän kärsi yksinäisyydestä.

Jos sinulla on mahdollisuus vierailla Kittilässä, älä aja Särestöniemen tienhaaran ohi, vaan poikkea tutustumaan paikkaan. Taidetta ei tarvitse ymmärtää, se koetaan sydämellä. Reidar Särestöniemen taide koskettaa vahvasti ainakin minun sydäntäni.